Things I miss and won’t miss
Olin eilen ekaa kertaa paikallisessa lähikaupassa ja meinasin seota. Vähän taustatietoa: yks parhaista asioista matkustelussa on se, kun pääsee RUOKAKAUPPAAN ulkomailla. Siis niin nättiä. Nytkin olisin voinu upottaa yhteen kauppareissuun helposti kaksikin tuntia, eikä tosiaan ollu ees mikään Prisma kyseessä.
Inspiroiduin kaupan käytäviä sahatessani niin paljon, että päätin kirjottaa jo nyt viikon jälkeen suomalaisista asioista, joita ikävöin ja joita en ikävöi. Okei okei, viikko takana, pitäs todellaki oottaa nyt muutama samanmoinen ainakin. Mut tehään sit vaikka uus lista.
Ikävöin
- irtokarkkeja. Miksi täällä kaikki on Hariboa ja niin jäätävän räikeen turkooseja et väkisinki miettii vaan sitä E-aineiden määrää? Onneks ostin lentokentältä 800 grammaa turkkareita mukaan 😉
- suomalaisia tiskausvälineitä. Välineillä tarkoitan KUIVAUSKAAPPIA ja tiskiharjaa (ei sientä). Mitäköhän toi yks markkinoinnin proffa sanois jos esittelisin innovaatiomarkkinoinnin tunnilla kuivauskaapin heille? What’s the fuzz with Nokia when we got stuff like these?
- kahvia, kahvia, kahvia… Oh the things I’d do for a cup of decent coffee. Vedän normiarkena helposti 4 kuppii aamupäivän aikana. Täällä saa, kuten Rosa kertoi, vaan semmosta bicaa joka on jotain espresson ja kahvin väliltä ja sitä saa ihan liian vähän. Jos kahvilan sedät ymmärtäis enkkuu ei ois ongelmaa ”make it four” mut nyt vaan nielen kahvihimoni ja pärjään yhellä (kerralla). Mistä tulikin mieleeni et pitäis opetella tilaa kahvii portugaliks.
En ikävöi
- HeVi-osastoa, koska täältä löytyy kaikkea ja enemmän ja halvempaa ja mikä parasta – valmiiksi pilkottuna!
- mitään muutakaan asiaa ruokakaupoista, koska: MISTÄ LÄHIKAUPASTA saa tuoretta kalaa 3 e/kg hinnalla? Suomen Lähikauppa haloo, opiskelija-ale oli ihan kiva juttu, mut tää ois true next level.
- voi-/lehtitaikinaa. Täällä on jokaikinen kortteli täynnä pastelarioita, jotka notkuu voitaikinaleivoksia ja pasteijoita. Oon muun muassa tutustunu semmosiin mukaviin tuttavuuksiin ku pizzacroissantiin (croissant joka oli täytetty tomaattikastikkeella ja kinkulla ja päällä sulatettu surullinen juustoviipale – ps. ei ollu hyvää vaik saattaa kuulostaa siltä) ja ihan oikeesti makeeseen lehtitaikinapullaan joka oli koristeltu tomusokerilla ja välissä oli silti suolasta kinkkuu ja juustoo. Hyvin hämmentävää.
Pastel de Belem eli aito oikea originelli Pastel de Nata. Kenties Portugalin yleisin leivos? Iha jees, syväanalyysin saatte etsiä muualta koska en oo mikään leivostyyppi.
This is where the magic happens. (eli toi leivos syntyi täällä)
Yheltä illalliselta. En oo todellakaan nirso ihminen mut pakko myöntää et Lissabonin ruokatarjonta ei oo ihan täysin viel hurmannu. Tässä oli mitä todennäköisemmin säilyketurskaa ja perunaa jossain kananmunajuustomömmössä, jota ei ollu maustettu tarpeeksi.
Lähikaupan antimia.
