Surfing turfing

Viikonloppuna mentiin yhden vaihtariporukan kanssa Carcavelokseen rannalle. En oo ihan varma, onko Carcavelos lähin ranta Lissabonissa, mutta sinne meni junalla vajaa puoli tuntia. Täällä on ollut semmoset +16– +19 astetta, ja auringossa tuntuu reilulta parilta kympiltä. Suomalaisena oon luonnollisesti kaivanu jo esiin sukat ja sandaalit, koska täähän on meille kuin lämmin juhannus konsanaan.

Lauantaipäivän agendalla oli vaihtojaksomme eka (muttei varmasti vika) surffitunti. Oon siis surffannut aiemminkin, mutten todellakaan pitänyt asiasta kovaa meteliä, ettei ketään vaan erehtyisi luulemaan et osaan jotakin. Koska saatiin kaks kertaa mun kokoset laudat (boards, boats… same same), siitä touhusta tulikin jotain ja homma koukutti jo ihan kunnolla. 

Mitkään vähänkään liikkuvuutta/akrobaattisuutta/*lisää-tähän-joku-urheilullinen-taito* vaativat lajit ei tuu multa mitenkään luonnostaan, vaan kaikki urheilun saralla ”saavuttamani” on kovan työn ja harjoittelun tulosta. (Välihuomautus: luin tän tekstin uudestaan ja oli pakko lisää lainausmerkit :D). En oo se tyyppi, joka venyy spakaattiin itestään tai joka heittää lapsena tuplavoltit trampoliinilla – oon pikemminkin se, joka joutu ala-asteella luokan ainoona uimakoulussa siihen huonoimpaan ryhmään ja se, joka ei vielä 22-vuotiaanakaan osaa kärrynpyörää. Tiedän, että surffaamaan opettelu tulee siis olee kovan työn takana.

Vedessä oli kuitenkin kivaa. Pääsin ylös muutamaan otteeseen, vaikkakin liian hitaasti. Oli kertoja, jolloin hyppäsin ITSE pois laudalta. Pojat mikä tunne! Surffiopet oli kivoja – kerroin et oon Suomesta ja sen jälkeen mut ristittiin Perkeleeksi. ”Perkele, jump on your knees”. Alrighty then. Seuraavana päivänä oli aika jees lihasjumit!

Mad Photoshop-skillz by marccuk ™

T. Emppu