Tudo bem.
Noniiin! Vihdoin tän blogin hiljasempi osapuolikin pääsee vauhtiin. Kuukauden päivät on nyt Portugalissa vietetty ja niille jotka ei tiedä mitä täällä touhuilen tai ketä olen niin nimeni on Rosanne ja yhtälailla erasmus opiskelijana vaihdossa niinkuin Emppukin. Meidän ainoa ero on siinä että Emppu on tullut opiskelemaan ja minä taas tekemään harjoitteluja. Olen toisen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja täällä olisi tarkoitus tehdä kotihoito-, sisätauti-, sekä psykiatrisenosastojen harjottelut ja ensimmäinen harjottelu (kotihoito) lähenee jo itseasiassa loppuaan. Huomenna on viimeinen työpäivä enkä pysty käsittämään miten nopeasti aika menee! Ihan hetki sittenhän vasta tulin……HURJAA.
Se mikä mun ja Empun erasmusvaihdot erottaa toisistaan kunnolla on se että teen 40h/vko töitä joka arkipäivä ja Emppu opiskelee yliopistossa. Toki myös se että Emppu asuu Lissabonissa ja mä taas pikkukaupungissa nimeltä Viseu joka sijaitsee Porton lähellä. Ensimmäisenä päivänä kun tulin tänne ja juttelin kansainvälisen opettajani kanssa hän sanoi: ”Teidän harjottelijoiden tilanne on hieman eri kuin erasmus opiskelijoiden koska jäätte valitettavasti monista hauskoista tapahtumista paitsi ja saatatte hieman erakoitua koko toiminnasta. Myös sosialisoituminen voi olla vaikeampaa sillä teette kiireisiä ja väsyttäviä päiviä töissä koko ajan.” Siinä kohtaan olin hieman silleen että jaahas no tämähän kuullostaa lupaavalta.. TODELLISUUS paljastui hyvin pian aivan toisenlaiseksi nimittäin mistään en ole jäänyt paitsi, PÄINVASTOIN. Ja uusia ystäviä saanut niin monta että ei hirveästi ole tarvinut miettiä mitä sitä tekisi. Vaihto Portugalissa on alkanut siis erinomaisesti!
Ja mikä erityisesti miellyttää Portugalissa on tietenkin ne ihmiset! Rakastan tapaa kuinka uusia ihmisiä tervehditään aina kahdella poskisuudelmalla, se on muuten yksi asia minkä tuon varmasti mukanani Suomeen haha! Täällä tullaan myös joskus erittäin lähelle ja kosketetaan herkästi. Paikalliset nauraa kun kerron suomalaisten tarpeesta pitää ainakin se metrin etäisyys käteltäessä ja muutenkin. Koska hei, oma tila. :D
Lisäksi ihmiset ovat osoittautuneet niin avuliaiksi! Jokaikinen kerta kun tapaan uuden ihmisen, kuuluu seuraava lause useammin kuin kerran: ”PLEASE just tell me or call me whenever you need something even at night, PLEASE”, ja nä on ihan tosissaan. Ihmiset on sydämmellisiä ja lämpimiä ja osoittaa sen myös aidosti. Love it!
Itselläni oli kielitaidon suhteen samanlainen lähtökohta kuin Empulla ja sen takia on monet kerrat tullut pienimuotoisia kommunikaatio-ongelmia… Esimerkiksi työpäivinä kun käymme vanhusten kodeissa ja vaikka kuinka yritän selittää sanoilla/eleillä/keholla että en ymmärrä, ei mene jakeluun ei sitten millään. Eipä siinä muu auta kuin kuunnella mielenkiinnolla vanhusten elämäntarinoita, olla ymmärtävinään, hymyillä leveästi ja sanoa joka väliin ”sii sii”. Mutta on he niin herttasia<333 Body languagen käyttö on tullut myös harvinaisen tutuksi koska täällä Viseussa ihmiset ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä englantia. Eipä tässä muu auta kun opetella portugalin kieli! Tudo bem ja sitä rataa. Mitään suoranaisia kulttuurishokkeja täällä ei ole tullut, mitä nyt tiskiSIENEN käyttö harjan sijaan ja kahvi. Täällä ihmiset juovat siis pieniä espressoja tai oikeastaan kahvi ei ole yhtä vahvaa kuin italialainen espresso vaan jotain normaalin kahvin ja espresson väliltä. Sitä kutsutaan nimellä ”bica”. Ja siihen lisätään sokeria. Ja paljon! Hah. Täällä lisätään sokeria itseasiassa kaiken päälle. Teehen, kahviin, leivoksiin jnejne, you name it. Portugalilaiset tykkää vissiin makeasta. Ja koska me suomalaiset ollaan totuttu isoon kuppiin kahvia eikä pieni bica riitä millään, tilaan yleensä kaksi ja yhdistän ne. Jostain syystä myös tämä on ollut hyvin huvittavaa paikallisten mielestä. Hintaa tälle ei kuitenkaan tule juuri mitään koska kahvi maksaa sen 0,30 e. Ei paha.
Kuvassa näkyvä leivos astel de nata tai toisella nimellään Pastel de Belém on muuten aivan syntisen hyvää. Kyseessä on paikallinen herkku ja historia kertoo että katoliset nunnat loivat alunperin salaisen reseptin ja leivosta myydään ainoastaan Belémin kaupunginosassa Lissabonissa. Vaikka kaksi eri nimeä, kyseessä ilmeisesti sama leivos. Toiset sanoo että maku on aivan eri näiden kahden välillä ja toiset sanoo että ei. Noh ensi viikolla kun menen Lissaboniin otan itse selvää asiasta. ;)
Tästä päästäänkin aiheeseen ruoka portugalissa. Ahh. Täällä on paljon erilaisia paikallisia ruokia ja herkkuja ja olen nopeasti huomannut, että paikalliset suosivat perinneruokiaan ja liputtavat kovin niiden puolesta. Esimerkiksi Portugalin kansallisruoka bacalhau on kalliokuivattu, suolattu turska. Kyseiselle kalalle löytyy kuulemma enemmän reseptejä mitä vuodessa on päiviä. Hauska pointti on mielestäni se että vaikka bacalhau on kansallisruoka, kala pyydystetään kuulemma Norjasta ?? Noh oli miten oli, hyvää se ainakin on. Toinen ruoka mitä portugalilaiset hehkuttaa on Portosta alkunsa saanut Francesinha ja jos sitä jotenkin koittaa kuvailla niin se on kerrospaahtoleipä minkä välissä on lihaa, pekonia, makkaraa (paljon:D), triplamäärä juustoa sekä kananmuna päällä ja koko komeus lilluu kastikkeessa jonka resepti on suuri salaisuus. Ainut mitä siitä tiedetään on että se sisältää olutta. Kuullostaa jo sen verran hmm mielenkiintoselta että ei ole tullut maistettua, ennenkuin Portossa ystäväni sitten vaativat minua ottamaan tämän herkkuruuan…
Kuten kuvasta näkyy, aika tuhti ja rasvainen ”herkku” on kyseessä ja noh jotkut tykkää jotkut ei. Ihan hyvää mun mielestä mutta tä yksi kokeilu riitti vallan hyvin. :D
Loppuun vielä viimeviikonlopun tunnelmia Portosta.. :)
Boa noite!
RosanneP.