Se eka kerta ;)

Tänään oli ensinmäinen inseminaatio. Toissapäivänä munarakkula ultra.

ULTRA 

Toissapäivänä munarakkula näytti oikein hienolta ja pyöreeltä, tänään se oli kuin kallellaan oleva syvän (ei yhtään pyöree ja nätti).
Tein ovulaatiotestin eilen aamusta eikä vielä ollu positiivinen. Olin aika surullinen siitä ja vähän stressaantunu. Toki ku odottanu ja ollu aika säännölliset noi ovulaatiot. Mutta tottakai oma psyyke vaikuttaa aika paljon, vaikka toisin voisivat väittää.
Iltapäivällä sitten kotiin tullessa tein uuden testin, joka siten meidän iloksi oli positiivinen. D oli älyttömän iloinen, naureskeltiinkin että mitäs sit ku raskaus testi on positiivinen 😀 Nyt jo niin iloinen että ei nahoissaan meinaa pysyä. (ihana tuo on).
Mä olin siitä kans iloinen, mut kaiken stressin ollessa päällä olin kuitenki päällisin puolin aika kiukkunen ja turhautunu, vaikka syytä ei ollu. Siitä huomaa et sisimmissäni jännitän, reagoin ni et mielialat heittelee puolelta toiselle ilman syytä.
Nooh, se oli tosiaan positiivinen ja tänään tehtiin aamulla uusi joka oli myös positiivinen. Siitä vain sitten varaamaan aikaa.
Puhelimeen vastasi oikein mukava kätilö, päivä oli heti aamusta niin ruuhkautunu että päätettiin että hän soittaa kun jonkun lääkärin saa kiinni. Että ei huolta, inseminaatio hoidetaan tänään kyllä. 🙂
Saatiin sitten aika 13:30 meidän omalle lääkärille, mikä oli aivan ihana juttu! Koska ajatus uudelle ja tuntemattomalle lääkärille meno ei kovin mua lämmttäny. 
Aamupäivän mielialat hyppi puolelta toisella ja sinkoili ylös ja alas. Kaiken tän odottamisen takia koittunu jännitys vaa purkautuu.

INSEMINAATIO 

Inseminaation tullessa mua ei jännittäny juuri ollenkaan. Olin enemmänki huojentunu ja rauhallisena.
D oli aivan maltamaton inssissä, ei meinnu paikallaan pysyä. 😀

Istuttiin pöydän ääressä lääkärin kanssa, keskellä pöytää paketissa ruisku, pitkällä katetrilla. Läpinäkyvää nestettä sisällään.
Meidän tuli tarkistaa jotta mun nimi ja hetu oli oikein siinä. Sit ei muuta ku töihin.
Itse inssi meni aivan tosi kivasti, ekalla katetrilla ei päästy perille saakka ni vaihdettiin katetri vähä toisenlaisee ja sit hujaukses se oliki jo perillä kohdussa. Itsetoimenpide ei ollu kovin kamala. Se kohdun suulla oleminen oli tosi epämiellyttävää ja mulla tuli pahoinvointia siitä, mutta muuten ei sattunu eikä mitään.
D:n ilmeet oli kyllä aika loistokkaita, hän kun ei terveysalalla töissä ole, niin moiset välineet saa sen vähä kauhistumaan jopa.
Mulle onneks on nuo aika tuttuja, eikä sen suhteen pelottanu ollenkaan. Ja toisekseen meidän lääkäri on hommansa osaava ammattilainen, jäi todella hyvä fiilis sitä.
Oli iha huikeeta nähä ultralla viel sit inssin jälkeen, kuinka retkeilijät (siittiöt) siel kohdussa oli pienenä mustana plänttinä. 😀
”onnea matkaan niille (erittäin monelle) matkalaiselle!”

Muutoin koko päivän on ollu pieniä nipistelyjä ensin keski kohilla alavatsas ja iltaa kohden siirtyneet oikealle puolelle yhteen ja tiettyyn kohtaan. Epämiellyttävältä se suurimmaksi osaksi onneksi vaan tuntuu.
Nyt sitten jännitetään kaksi viikkoa jolloin saadaan tehdä raskaustesti!

RAKKAUS 

Sitä joskus luulee että on nähny puolison rakkauden osoitukset ja ne katseet.
Täytyy myöntää että tänään ekaa kertaa näin D:n silmistä jotain aivan uutta. Jotain niin rakkauden täyteistä ja hyvää.
Se kuinka se seiso siinä hoitopöydän vieressä pitäen mun kädestä kii koko hoitotoimenpiteen ajan,
se kuinka se katto mun silmiin.

”Silmät on sielun peili”. Toi nainen on niin täynnä rakkautta, jota en oo koskaan kokenu noin vahvana ja läsnä olevana.
Tätä kirjoittaessa muutama kyynelkin tirahtanut multa. Harmittaa että en osaa tarkemmin sanoin kuvailla sitä katsetta.

 

Oon todella onnellinen, onnekas.

En vaan voisi toivoa parempaa ihmistä rinnalle.

 

Joskus kun oon miettiny, joskus ainakin maininnut täälä blogissakin, että miten D:lle voi olla vaikeeta ottaa se lapsi omaksi ja kokea sitä semmosta vanhemmuutta. Tänään mulle tuli niin varma olo siitä että kaikki menee oikeasti hyvin, sen vaa näkee silmistä.

 

Huikeeta täytyy sanoa!

  

-S-