… Toiset menee, toiset saapuu..

Tässä on kulunut hyvä tovi kun viimeeksi kirjoittelin.

Eli ensimmäinen inssi ei saanut meille lasta aikaan, joten uusi yritys ja toivotaan että nappaa. Seuraava yritys oliski sitten huomenissa!Lääkäri on aivan eri kuin ennen, joka jännittää mua vähän. Varmasti asiansa osaava ihminen, jännittää aina uudet ihmiset tämmösten intiimien asioiden yhteydessä.. 😀 

Kommenttia tästä projektista on tullu aika värikkäästi, pääasissa onneksi kannustusta ja tsemppiä. 

Koko ton ekana inssin jälkeen menkkojen alkamiseen oli vatsakipuja. Ekan viikon pieniä nipistelyjä vuorotellen oikealla ja vasemmalla. Toisella viikolla kovempaa kipua, aivan ku kirppu juoksis puukko kädes. 😀 Pahoinvointia ilmestyi toisella viikolla myös. Ja olin todella herkkä, itkin todella herkästi. Mun lihaksia särki pelkkä vaatteiden pukeminen.Kivut on ollu koko ajan läsnä, mutta meidän harmiksi menkat sit alkoi. Kyllä se harmitti mua aika paljonki että ei onnistunu ekalla kerralla. Odotukset oli kyllä kieltämättä suuret.

Tässä viikko sitten odottamattomasti mun mumma kuoli. Kova paikka mulle, ja sitä surtu tässä nyt viime päivät. Voimat on vähissä, mutta päätettiin että edetään vauvaprojektissa ihan suunnitelmien mukaan. Mun äitikin sanoi; että mumma haluis että jatketaan eikä hänen takiaan pidettäis paussia, jos vaan yhtään tuntuu että jaksaa. Mumma tiesi että yritetään lasta (mumma rakasti lapsia yli kaiken!), äiti oli tuonu mut mummalle kaapista ulos muutaman viikko ennen hänen kuolemaa. Sydän tässä särkyi, kun kuulin mumman päässeen lepoon. Oltiin suuniteltu että mennää hänen luokseen, voisin mennä omana itsenäni ja viedä D:n sinne myös. Mumma olis nähny kuinka hieno nainen mulla on mun rinnalla.Surettaa ne monet asiat mitä en kerenny hänelle sanomaan. Isoimmat asiat mitkä painaa, on juuri tuo että hän ei ehtiny tavata D:tä, eikä saanut tietää, jos meille tulee tyttö lapsi yksi hänen nimistään on mumman nimi. Hautajaisiin täytys mennä parin viikon päästä.  Ehkä sitten on saanut itsekin rauhan asian suhteen ja päätöksen. Jollain tavalla (vaikka en uskonnollinen juuri ole) haluan uskoa että mumma on jossain hyvässä ja kauniissa paikassa, ja että hän tietää nämä edellä mainitut asiat.  

image.jpg

 

 Jos sitä vaihtaisi iloisempaan aiheeseen.. Mun äiti on ihan hurahtanu jo tähän vauvaprojektiin. Se hölmöläinen on jo hankkinu semmoisen super suloisen puvun vauvalle.. Koomista että en ole edes vielä raskaana ja äiti touhottaa jo. 😀 Toki hauska yhteensattuma ku kotona puhutaan D:n kanssa pikku pupusta. Ollaan iha hulluna pieniin pupu juttuihin (kaikkeen vauvaan liittyvään). Ja sit äiti oli hankkinu tommosen puvun! Mikä yhteensattuma! 😉

image_2.jpg

 

Synttäritkin kerkesi tässä välissä mulla olemaan, pienellä kakun palalla ja hyvällä musiikilla sitä D:n kanssa juhlistin.  🙂

-S-

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys

Se eka kerta ;)

Tänään oli ensinmäinen inseminaatio. Toissapäivänä munarakkula ultra.

ULTRA 

Toissapäivänä munarakkula näytti oikein hienolta ja pyöreeltä, tänään se oli kuin kallellaan oleva syvän (ei yhtään pyöree ja nätti).
Tein ovulaatiotestin eilen aamusta eikä vielä ollu positiivinen. Olin aika surullinen siitä ja vähän stressaantunu. Toki ku odottanu ja ollu aika säännölliset noi ovulaatiot. Mutta tottakai oma psyyke vaikuttaa aika paljon, vaikka toisin voisivat väittää.
Iltapäivällä sitten kotiin tullessa tein uuden testin, joka siten meidän iloksi oli positiivinen. D oli älyttömän iloinen, naureskeltiinkin että mitäs sit ku raskaus testi on positiivinen 😀 Nyt jo niin iloinen että ei nahoissaan meinaa pysyä. (ihana tuo on).
Mä olin siitä kans iloinen, mut kaiken stressin ollessa päällä olin kuitenki päällisin puolin aika kiukkunen ja turhautunu, vaikka syytä ei ollu. Siitä huomaa et sisimmissäni jännitän, reagoin ni et mielialat heittelee puolelta toiselle ilman syytä.
Nooh, se oli tosiaan positiivinen ja tänään tehtiin aamulla uusi joka oli myös positiivinen. Siitä vain sitten varaamaan aikaa.
Puhelimeen vastasi oikein mukava kätilö, päivä oli heti aamusta niin ruuhkautunu että päätettiin että hän soittaa kun jonkun lääkärin saa kiinni. Että ei huolta, inseminaatio hoidetaan tänään kyllä. 🙂
Saatiin sitten aika 13:30 meidän omalle lääkärille, mikä oli aivan ihana juttu! Koska ajatus uudelle ja tuntemattomalle lääkärille meno ei kovin mua lämmttäny. 
Aamupäivän mielialat hyppi puolelta toisella ja sinkoili ylös ja alas. Kaiken tän odottamisen takia koittunu jännitys vaa purkautuu.

INSEMINAATIO 

Inseminaation tullessa mua ei jännittäny juuri ollenkaan. Olin enemmänki huojentunu ja rauhallisena.
D oli aivan maltamaton inssissä, ei meinnu paikallaan pysyä. 😀

Istuttiin pöydän ääressä lääkärin kanssa, keskellä pöytää paketissa ruisku, pitkällä katetrilla. Läpinäkyvää nestettä sisällään.
Meidän tuli tarkistaa jotta mun nimi ja hetu oli oikein siinä. Sit ei muuta ku töihin.
Itse inssi meni aivan tosi kivasti, ekalla katetrilla ei päästy perille saakka ni vaihdettiin katetri vähä toisenlaisee ja sit hujaukses se oliki jo perillä kohdussa. Itsetoimenpide ei ollu kovin kamala. Se kohdun suulla oleminen oli tosi epämiellyttävää ja mulla tuli pahoinvointia siitä, mutta muuten ei sattunu eikä mitään.
D:n ilmeet oli kyllä aika loistokkaita, hän kun ei terveysalalla töissä ole, niin moiset välineet saa sen vähä kauhistumaan jopa.
Mulle onneks on nuo aika tuttuja, eikä sen suhteen pelottanu ollenkaan. Ja toisekseen meidän lääkäri on hommansa osaava ammattilainen, jäi todella hyvä fiilis sitä.
Oli iha huikeeta nähä ultralla viel sit inssin jälkeen, kuinka retkeilijät (siittiöt) siel kohdussa oli pienenä mustana plänttinä. 😀
”onnea matkaan niille (erittäin monelle) matkalaiselle!”

Muutoin koko päivän on ollu pieniä nipistelyjä ensin keski kohilla alavatsas ja iltaa kohden siirtyneet oikealle puolelle yhteen ja tiettyyn kohtaan. Epämiellyttävältä se suurimmaksi osaksi onneksi vaan tuntuu.
Nyt sitten jännitetään kaksi viikkoa jolloin saadaan tehdä raskaustesti!

RAKKAUS 

Sitä joskus luulee että on nähny puolison rakkauden osoitukset ja ne katseet.
Täytyy myöntää että tänään ekaa kertaa näin D:n silmistä jotain aivan uutta. Jotain niin rakkauden täyteistä ja hyvää.
Se kuinka se seiso siinä hoitopöydän vieressä pitäen mun kädestä kii koko hoitotoimenpiteen ajan,
se kuinka se katto mun silmiin.

”Silmät on sielun peili”. Toi nainen on niin täynnä rakkautta, jota en oo koskaan kokenu noin vahvana ja läsnä olevana.
Tätä kirjoittaessa muutama kyynelkin tirahtanut multa. Harmittaa että en osaa tarkemmin sanoin kuvailla sitä katsetta.

 

Oon todella onnellinen, onnekas.

En vaan voisi toivoa parempaa ihmistä rinnalle.

 

Joskus kun oon miettiny, joskus ainakin maininnut täälä blogissakin, että miten D:lle voi olla vaikeeta ottaa se lapsi omaksi ja kokea sitä semmosta vanhemmuutta. Tänään mulle tuli niin varma olo siitä että kaikki menee oikeasti hyvin, sen vaa näkee silmistä.

 

Huikeeta täytyy sanoa!

  

-S-

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys Vanhemmuus