Viime kerrasta onkin hetki aikaa, kun kirjoittelin.

Tässä viikon aikana on tapahtunut jo jonkin verran.

Käytiin kumppanini kanssa sielä hedelmöitysklinikalla Helsingissä, väestöliitön yksikössä. Jännitystaso oli aivan huipussaan. Kädet hikoili ja melkein itku meinasi tulla, kun oli niin epätodellinen olo. Siitä että on päässyt sinne saakka, saanut ajan ja nyt on periaatteessa yhdestä ihmisestä kiinni saadaanko lapsi. Tavattaisiin ihminen joka käytännössä päättäisi siitä miltä lähitulevaisuuteni näyttää!

Kyllä moinen pistää jännittämään vähemmästäkin.

Sielä ilmottauduttiin, saatiin lomake jonka täytimme.Kysymykset liittyivät pääasiassa hyvinvointiin ja sellaisiin perusasioihin. Mielestäni helppo täyttää ja kommentoida.Lapun täytettyämme istuimme sohvalla käsikkäin. Tuijotimme kelloa..

Lääkäri oli myöhässä 15 minuuttia.Kutsui meidät sisään..

Kätteli ystävällisesti ja varmasti. Lääkärimme oli todella ystävällinen ja avarakatseinen. Ei tuomitseva ollenkaan! Käytiin yhdessä läpi lomake jonka olimme täyttäneet, keskustelimme suunnitelmistamme, haaveistamme. Kerroimme vähän itsestämme, millaisia olemme ihmisinä ja miten olemme valmistautuneet lapsen hankintaan.

Lääkäri oli todella tyytyväinen vastauksiimme ja oli todella kannustava. Kertoi tosi hyvin heidän toiminnastaan ja toiminta tavoistaan. Siihen meidän 1,5h melkein menikin, siinä jutellessa.

Saamme siis lapsen!

Seuraava etappi mitä tässä odotellaan on minun menkat. Sitten soittoa klinikalle ja ultratutkimuksiin että kaikki on kohdussa ok. Sitten voimme aloittaa inseminaatio hoidot!

Oon onnellisempi kuin koskaan ennen! Ensinmäistä kertaa elämässäni tuntuu, että nyt kuljen ja olen omalla polullani.Minulla on rinnallani kumppani. Jota rakastan enemmän kuin ketään. Meillä on hyvä koti, molemmilla on läheisiä ja tukipilareita.Meillä on meidän koira, joka rikastuttaa meidän päiviämme metkuillaan.Saamme ryhtyä lapsen tekoon (vaikkakaan ei niin perinteisellä mallilla ;D).Voisiko elämä paremmin mennäkään?

Muutoin viikko pääasiassa mennyt töiden parissa, muuta juuri kerennyt tekemäänkään. Toki ollaan kumppanini kanssa fiilistelty tätä hurjaa elämän muutosta.

Itse tartuin pitkästä aikaa pensseliin ja taulupohjaan, maalasin.

Nyt flunssa vienyt tämän naisen melkein sängyn pohjalle, sairasloma kutsui. Tässä nyt kaksi päivää ainakin kärsitään ja sitten on kaksi vapaata. Jospa tämän flunssan saisi karkoitettua!

Muutoin tuleva viikko tietää töitä, arjen pyörittämistä, sekä vähän myöhemmin ristiäisiin menoa! Löysin kyseiselle lapselle aivan todella ihanan pyyhkeen Hemtex:stä.Kohta sitä saa itelleenkin ostella toivottavasti.Työpäivät pääasiassa aamuvuoroja, ja saan nauttia hienoista maisemista auringon noustessa.

Tässä kuva kollaasi menneestä viikosta.

 Ajattelin että on mukava laittaa kuvia tänne blogiin myös, piristämään muutoin tekstiä.

-S-