1,9,2014

Viime kerrasta onkin hetki aikaa, kun kirjoittelin.

Tässä viikon aikana on tapahtunut jo jonkin verran.

Käytiin kumppanini kanssa sielä hedelmöitysklinikalla Helsingissä, väestöliitön yksikössä. Jännitystaso oli aivan huipussaan. Kädet hikoili ja melkein itku meinasi tulla, kun oli niin epätodellinen olo. Siitä että on päässyt sinne saakka, saanut ajan ja nyt on periaatteessa yhdestä ihmisestä kiinni saadaanko lapsi. Tavattaisiin ihminen joka käytännössä päättäisi siitä miltä lähitulevaisuuteni näyttää!

Kyllä moinen pistää jännittämään vähemmästäkin.

Sielä ilmottauduttiin, saatiin lomake jonka täytimme.Kysymykset liittyivät pääasiassa hyvinvointiin ja sellaisiin perusasioihin. Mielestäni helppo täyttää ja kommentoida.Lapun täytettyämme istuimme sohvalla käsikkäin. Tuijotimme kelloa..

Lääkäri oli myöhässä 15 minuuttia.Kutsui meidät sisään..

Kätteli ystävällisesti ja varmasti. Lääkärimme oli todella ystävällinen ja avarakatseinen. Ei tuomitseva ollenkaan! Käytiin yhdessä läpi lomake jonka olimme täyttäneet, keskustelimme suunnitelmistamme, haaveistamme. Kerroimme vähän itsestämme, millaisia olemme ihmisinä ja miten olemme valmistautuneet lapsen hankintaan.

Lääkäri oli todella tyytyväinen vastauksiimme ja oli todella kannustava. Kertoi tosi hyvin heidän toiminnastaan ja toiminta tavoistaan. Siihen meidän 1,5h melkein menikin, siinä jutellessa.

Saamme siis lapsen!

Seuraava etappi mitä tässä odotellaan on minun menkat. Sitten soittoa klinikalle ja ultratutkimuksiin että kaikki on kohdussa ok. Sitten voimme aloittaa inseminaatio hoidot!

Oon onnellisempi kuin koskaan ennen! Ensinmäistä kertaa elämässäni tuntuu, että nyt kuljen ja olen omalla polullani.Minulla on rinnallani kumppani. Jota rakastan enemmän kuin ketään. Meillä on hyvä koti, molemmilla on läheisiä ja tukipilareita.Meillä on meidän koira, joka rikastuttaa meidän päiviämme metkuillaan.Saamme ryhtyä lapsen tekoon (vaikkakaan ei niin perinteisellä mallilla ;D).Voisiko elämä paremmin mennäkään?

Muutoin viikko pääasiassa mennyt töiden parissa, muuta juuri kerennyt tekemäänkään. Toki ollaan kumppanini kanssa fiilistelty tätä hurjaa elämän muutosta.

Itse tartuin pitkästä aikaa pensseliin ja taulupohjaan, maalasin.

Nyt flunssa vienyt tämän naisen melkein sängyn pohjalle, sairasloma kutsui. Tässä nyt kaksi päivää ainakin kärsitään ja sitten on kaksi vapaata. Jospa tämän flunssan saisi karkoitettua!

Muutoin tuleva viikko tietää töitä, arjen pyörittämistä, sekä vähän myöhemmin ristiäisiin menoa! Löysin kyseiselle lapselle aivan todella ihanan pyyhkeen Hemtex:stä.Kohta sitä saa itelleenkin ostella toivottavasti.Työpäivät pääasiassa aamuvuoroja, ja saan nauttia hienoista maisemista auringon noustessa.

Tässä kuva kollaasi menneestä viikosta.

 Ajattelin että on mukava laittaa kuvia tänne blogiin myös, piristämään muutoin tekstiä.

-S-

suden_kuopasta_sateenkaaren_ylle-001.jpg

Suhteet Oma elämä

25,8,2014

Hei!

Tässä ensinmäistä kertaa kirjoitan blogia. Pääasiassa halusin aloittaa blogin kirjoittamisen, jotta verbaalsiesti saisin enemmän tuotua ulos pään sisäisiä fiiliksiä. Jospa tässä ensin kertoisin itsestäni. Perheeseeni kuuluu rakas kumppanini ja koira (ihana pieni ja suloinen cockerspaniel Jiro<3). Asun pääkaupunki seudulla, josta minulla löytyy muutama ystävä ja sisko, jotka ovat minulle kovin läheisiä. Tässä tosiaan tämän hetkinen elämän tilanne on se, että olemme perustamassa perhettä kumppanini kanssa. Ja kaikki tämä tapahtuu hedelmöitysklinikan kautta. Pitkä ja raskas prosessi tiedossa.

Ensinmäinen aika klinikalle on tällä viikolla, ja se jännittää ihan tajuttomasti! Tuntuu että ei uskalla syödä juuri mitään kun jännitys prosentit on ihan huipussaan. Eniten pelkään että klinikalla kieltävät meiltä lapsen saannin, nuoren ikäni vuoksi tai sen vuoksi että kumppanini on tällä hetkellä työtön, vaikkakin hakee töitä koko ajan. Toisaalta on tosi hyvä tunne siitä että periaatteessa ei pitäisi olla mitään estettä lapsen saamiselle. Minulla kuitenkin on vakituinen työ, meillä on rahaa säästössä lasta varten. Olemme niin valmiita kuin voimme tällä hetkellä olla. Toivotaan nyt kuitenkin parasta! Jai llmoitin meidät sateenkaariperheen kurssille. Tuki ja turva löytyy. Eli, no worries?

Tätä lasta itse olen vakavasti haaveillut viimeset 4 vuotta ja kumppanini on haaveillut pidemmän aikaa perheen perustamista, nyt kun on hyvä ja vakaa parisuhde. haluamme toteuttaa tämän molempien haaveen. Vaikka olemme olleet yhdessä aika lyhyen aikaa, niin en usko sen haittaavan. Olemme tasapainoinen pari, ja osaamme tukea toisiamme. Olemme asuneet saman katon alla yli puoli vuotta, että kyllä tässä on toisen oppinut jo tuntemaan tavalla ja toisella. Niin hyvässä kuin pahassa, silti olen sitä mieltä että haluan olla kyseisen ihmisen kanssa loppu elämäni ja perustaa perheen hänen kanssaan.

Tiedän että en elä heteroiden maailmasssa. Eikä heteroiden maailmaa ole tehty seksuaaliseen vähemmistöön kuuluville. Silti, kaikesta huolimatta yritämme tavoitella toivomaamme lasta. Mikään ei ole itsestään selvää, mutta haaveita tulee tavoitella.

 

Sellainen alku. Katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan!

 

-S-

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään