5 päivää
En oo kuullut miehestä mitään.
Viiteen päivään.
Viisi kokonaista päivää.
Se on kuulkaas ikuisuus.
Ikävä kiertyy sielun ympärille.
Koettaa kuristaa sen kuoliaaksi.
Sydän lyö yhä hitaammin.
Olen jo luovuttanut.
Kuka laittaa toisen kärsimään näin?
En tiedä ollaanko erottu.
En tiedä mitä se ajattelee.
En saa vastauksia kysymyksiini.
En koe että mies arvostaisi mua.
En koe että hän välittää mun tunteista.
Tuntuu että olen ovimatto.
Mun kärsimyksellä ei ole väliä.
Olisi helpompaa.
Jos laittaisi edes tekstiviestin.
Et me ei olla enää me.
Oon porukoilla.
En voi itkeä kun itkettää.
En voi soittaa miehelle.
Koska en ole ikinä yksin.
En halua mennä julkisille paikoille.
Tuijoteltavaksi.
Tuossa se taas tulee.
Se vanhapiikatytär.
En jaksa.
Auttaisiko,
jos tekis niin kuin pienenä.
Heittäytyis lumeen makaamaan
ja sätkyttelis siinä?
Tulisko joku nostamaan ylös?