Muina kuikkina
Oon seurannut
tyyppiä
ja sen isää
Hassua miten
yhtäläisyyksiä löytyy.
Niillä on ihan omia juttuja
joita ne kertoo.
Mun tyyppi
näki jonku linnun
siellä istuskeli
kaverinsa kanssa puussa.
Minä selailin instagramia.
”Kato tuolla on kaksi lintua!”
Hmm myöntelin minä
”Kato nyt, tuossa männyn latvassa”
”Nyt se toinen laskeutui tuonne maahan
kato tuolla kiven juurella se menee!”
Silmäsin tyyppiä
ihanko oikesti
minun pitää tulla
tuijotella tirppoja
jos ne häntä kiinnostaa.
Kyllä näköjään piti.
Ois pitänyt tietääkin
mikä kuikka siellä keikisteli.
Hetkinen juteltiin kuikasta
ja sen kaverista.
Sitten mä sain jatkaa omia juttujani.
Tätä kai tää on.
Jakamista.
Vaikka ei kuikan kaveri kiinnostakaan.
Siellä me sitä ihmeteltiin
yhdessä.
Montakohan vuotta menee
et menen sinne heti
googtelellaan vanhoilla ryppyisillä käsillä
et katos tää ei ole kuikka kun se on kuikan serkku.
Mut oikeastaan vähän
odotankin sitä
pitkää yhdessä elettyä elämää.