Stressi = riitoja

Oon saanut vähän palautetta.

Mieheltä.

Ei kuulemma osaa telepatiaa.

 

Ollaan koko viikonlopun ajan saatu järkyttävä riita aikaiseksi.

Aina sama kaava.

Mä olen itekseni ajatellut jotain aikautaulua ja sitä mihin mennään milloinkin.

En kerro miehelle kuin osan.

Oletan silti et asiat menee kuten olen aikatauluttautunut.

Ja kun ei mene, niin tiuskin miehelle tai lyön luurin korvaan ”ku se ei tajua”.

Ja sit se aina joustaa. Et mulla on kaikki hyvin. En kestä sitä. Ei tää näin saa mennä.

Silläkin pitää olla kaikki hyvin.

Tänään huusin sille.

Se kyl kerjäs verta nenästä vetkuttelemalla.

Mut silti toiselle ei saa huutaa.

Ei vaikka kuinka stressaisi.

Pyysin anteeksi. 

Päätin pyhästi, että tästä eteenpäin puhun enemmän, kerron ajoissa suunnitelmista ja kysyn sen mielipidettä.

Ei enää riitoja.

Vaikka mikä stresssaisi.