Iltavilli

Minä olen iltaihminen.

Mies on aamuihminen.

Minä saan iltavillin.

Sekoilen täysin.

Kutitan.

Pyörin.

Kerron pöhköjä juttuja.

 

Mies haluaa nukkua.

 

Siinä vaiheessa kun minä väsähdän.

Olenkin piristänyt miehen.

Sitten en jaksa ollenkaan enää leikkiä.

Tuhisen et haluan nukkua.

 

En tietenkään saa nukkua.

Krokotiili tulee.

Se haukkaa pepusta.

 

Minä aloitan kissatappelun.

En pärjää sille muussa.

Lopulta mies pitää mua tiukasti sylissä.

Niin ettei kukaan pääse enää mihinkään.

Nauraa ja kysyy et miksi meillä on aina tällaista.

Miksei me vain nukuta.

 

Kerroin että siksi kun me ollaan ääliöitä.

Ja itsepäisiä.

Eikä kumpikaan osaa lopettaa.

 

Sit saan suukon ja käperryn unille. 

Tyytyväisenä ääliönä.