Sisaruuden moninaisuus
Onkohan muiden perheet
yhtä hulluja kuin meidän?
Olin tänään kahvilla
sen sisaruksen kanssa
jonka kanssa on hankalaa ollut.
Oli kivaa.
Ei tullut känää mistään.
Molemat jousti.
Eikä tuntunut siltä
et apua, mitä tässä pitäis jutella.
Ehkä äitinen
on puhunut sille toisellekin
kertonut että olen aikuinen.
Ja että ellet halua välejä poikki.
Niin ole sille ihminen.
En ole vielä valmis
ottamaan avosylin takaisin.
Mutta nyökyttelen jo
varovaisen hyväksyvästi.
Et ehkä se silti on ihminen.
Ei lohikäärme.
Katotaan kannattaako
anteeksianto
vai pitkä sukuviha.
Mä meen nyt ensin
anteeksiannon tietä
tosi varovaisin askelin.