Hiljaisuudesta teoiksi

On kulunut aikaa

ensin olin tosi loukkaantunut

sanoin asioista

eikä niille tehdä mitään

tuntui ettei minulla ole arvoa.

 

Katselin uusia työpaikkoja.

Tarjolla oli ihan hyviä.

Mutta ihan hyvä ei riitä.

Haluan sellaisen missä

pääsen samalla eteenpäin.

 

Kunnes tuli eräs kerta

kun mun päältä yritettiin kävellä.

Sitten riitti.

En räjähtänyt

Mut panin tiukasti mammat 

omille paikoilleen.

Mun töihin ei puututa enää.

Ellei siellä

oikeasti ole jotain 

mihin pitääkin puuttua.

Ja silloin sen saa tehdä esimies.

 

Sitten tuli muutto

töissä.

Järjestelevät uudelleen

joistan osista toimistoa 

luovutaan.

 

Mä pääsin pois

myrkkypensaan läheltä.

 

Ja mikä vielä kummempaa

se ei ole ollut niin myrkyllinen

vähään aikaan.

Varovainen jei.

 

Ja sitten se hiljainen tajuaminen

kun esimies puuttuu

todella tiukasti

johonkin sen kommentointiin.

 

Et jotain on tehty

kulisseissa

hiljaa.

 

Mulla on taas kivempaa töissä.

Ne ei haluakaan luopua musta.

 

Koetan muistaa

sen hyvän palauttteen mitä saan.

Ja unohtaa myrkyn.

Kasvattaa kuoren.

Tulematta kovaksi.

Niin mä teen.