Muina kuikkina

Oon seurannut

tyyppiä

ja sen isää

 

Hassua miten

yhtäläisyyksiä löytyy.

Niillä on ihan omia juttuja

joita ne kertoo.

 

Mun tyyppi

näki jonku linnun

siellä istuskeli

kaverinsa kanssa puussa.

 

Minä selailin instagramia.

”Kato tuolla on kaksi lintua!”

Hmm myöntelin minä

”Kato nyt, tuossa männyn latvassa”

”Nyt se toinen laskeutui tuonne maahan

kato tuolla kiven juurella se menee!”

 

Silmäsin tyyppiä

ihanko oikesti

minun pitää tulla

tuijotella tirppoja

jos ne häntä kiinnostaa.

 

Kyllä näköjään piti.

Ois pitänyt tietääkin 

mikä kuikka siellä keikisteli.

 

Hetkinen juteltiin kuikasta

ja sen kaverista.

Sitten mä sain jatkaa omia juttujani.

 

Tätä kai tää on.

Jakamista.

Vaikka ei kuikan kaveri kiinnostakaan.

 

Siellä me sitä ihmeteltiin

yhdessä.

 

Montakohan vuotta menee

et menen sinne heti

googtelellaan vanhoilla ryppyisillä käsillä

et katos tää ei ole kuikka kun se on kuikan serkku.

 

Mut oikeastaan vähän

odotankin sitä

pitkää yhdessä elettyä elämää.