Ostaisitko minulle kukkia

Mietin välillä, että kasvatetaanko meitä tarkoituksella erillemme.

Pojat viuhtoo tuolla metsissä.

Taistelee maailman valloituksesta.

Aikuisempana ne pelaa maailman valloituksesta.

 

Tyttönä olen lukenut aimo kasan romaaneja.

Niissä mies tekee naisen hulluksi.

Hän osaa silti aina pyytää oikealla tavalla anteeksi.

Sitten hän onkin viisas.

Hän on romanttinen.

Hän lähettää kukkia.

 

Jotenkin sitä romantiikkaa sit kaipaa.

Aika paljonkin.

”Tekisitkö minusta ihanan”

Ensimmäinen kukka, jonka ikinä mieheltä sain (eri mies ja vuosia sitten)oli joku ikivihreä huonekasvi.

Olihan siinä kukkia.

Mutta ei ne niitä ruusuja ollut, mitä minä odotin.

 

Ostan yleensä itse omat ruusuni.

Nyt haluaisin kukkia.

Huomenna on ystävänpäivä.

Tää on niin jostain jenkkileffoista.

Tää toive.

 

Mut näin nättejä kukkapuketteja kotimatkalla.

Otin niistä kuvan miehelle.

Se vastas heti.

Kysyi et aionko ostaa itelleni nättejä kukkia?

Höh höh.

Kerroin toivovani niitä häneltä. 

 

Oon täs miettinyt et miksi miehen pitää ostaa naiselle kukkia.

Miksei mun odoteta ostavan sille?

Miks se on mulle niin tärkeää?

 

Ajattelin et ostan sille jonkin ylisöötin valentiinussuklaalahjan.

 

Saas nähdä saanko kukkia.

Jos en saa, niin eiköhän ne söpöt kimput ole sunnuntaina tarjouksessa :D

 

Hyvää ystävänpäivää, just sulle!