Mieheni on ääliö.

Hän pakkasi jo

omat liiat kamansa

vei ne kellariin

osan kierrätykseen.

Mun pitää pakata

ihan kaikki.

Tyhjentää koko koti.

Ääliön mielestä

mä olen asunnollani

pakkaan

Hän tulee iltaisin

hakemaan mut nukkumaan.

Hänen ei tarvitse pakata

mun tavaroita.

Koska mä muutan.

Hän kuvittelee

että voi istua kotona

pelata poikien kaa pleikkaa.

Ei kuvittele enää.

Nyt täällä on kaksi 

vittuuntunutta pakkaajaa.

Se ei tee mitään

oma-aloitteisesti.

Mä olen

hermoromahduksen partaalla.

Et tee jotain.

Miksi mä joudun tekemään

kaiken yksin.

Tulen hulluksi

kun yritän tässä samalla

myydä ylimääräistä kamaa

tori.fi:ssä

En enää ikinä 

laita puhelinnumeroani

julkisesti.

Miten yhdestä kahvinkeittimestä

voi saada noin idareita puheluita?

Tästä eteenpäin

mä vain pakkaan.

Ylimääräiset kamat

ne menee kellariin.

Myydään ne sitten

kun niiden myymiseen

riittää kapasiteettia.

En oo enää yhtään varma

et tää oli hyvä idea.

Paitsi iltaisin,

kun kääriydyn kerälle

kainaloon

nuuskin tuttua tuoksua

ja muistan

miksi tätä helvettiä pitää kestää.

Alle viikko enää. <3 

Ja sit alkaa purkaminen..