Sinä rakas ystävä

olet ollut jo pitkään yksin

haluaisit vierellesi

ihmisen

sellaisen

jonka kanssa jakaa

sitä sun elämää.

Miehen.

Aiemmille ystävillesi

olet ollut katkera

miehistään ja naisistaan

miksi nuo

miksen ikinä minä.

Olen koettanut lohdutella

että eihän se sulta ole pois

kun joku puolison löytää.

Mutta onhan se

Parisuhde on kuin lähde

sinne humpsahtaa.

Se vie aikaa

ja äkkiä sulla onkin kaveri

jonka kanssa tehdä kaikenlaista.

Mutta minulla on silti ikävä sinua.

Mies ei ole nainen.

Mä kaipaan tyttöjen välistä ystävyyttä.

Sinua.

On vaikea pyytää

sinua mihinkään.

Mistä me jutellaan?

Mä en uskalla puhua

omasta onnestani

masennuskin on kielletty

kuka nyt voi olla

onneton

kun on parisuhteessa.

En saa enää 

ehdotella sulle poikia

kun hyvähän mun on sanoa.

Kutsuin kylään teitä

lähimpiä.

Ajattelin et istutaan

juodaan teetä.

Jutellaan.

Loppuillasta sinä itkit.

 Mitä minä voin

enää tehdä

olla sinulle

kun kaikkea mitä teen

tutkitaan nykyisin

sinä seurustelet leiman takaa.

Minä en voi palata takaisin

aikaan ennen miestä. 

Minä kerron siitä juttuja

koska se on osa mun elämää.

Voin mä tietenkin olla hiljaa

jutellaan vain susta.

Me voidaan olla ystäviä

vain jos sä hyväksyt

mut myös tällaisena.

Mutta kerro ihmeessä

mitä mä voin ystävänä sulle olla

mihin mä enää kelpaan.

Kun en mä voi sulle

mieheksi muuttua.