Jatkaako vai ei?

Oon tässä miettinyt.

Et kauankohan mä kirjoittelen teille.

Millainen on tämän blogin kaari.

 

Perustin blogin kriisissä.

Kaverit ei jaksaneet kuunnella

miehelle en halunnut kriiseillä

mut johonkin piti purkaa.

Sitä tuskaa mitä klonksuva suhde

toi tullessaan.

 

Nyt meillä menee hyvin.

Kirjoittelen kyllä välillä muustakin.

Mut riittääköhän mulla aiheita.

Tai kauan te jaksatte lukea söpöstelystä? 

 

Eli mitä mieltä ootte?

Jatkanko?

Kirjoitanko muustakin?

 

Toisaalta olisi kiva 

kadota kuin nuuskamuikkunen kevääseen.

 

Mietin kyllä sitäkin

et kirjoittaisin välillä runoja

sellaisia ihan oikeita.

 

Tänne.

 

Sana on vapaa!

 

Suhteet Oma elämä

Sisaruuden moninaisuus

Onkohan muiden perheet

yhtä hulluja kuin meidän?

 

Olin tänään kahvilla

sen sisaruksen kanssa

jonka kanssa on hankalaa ollut.

 

Oli kivaa.

Ei tullut känää mistään.

Molemat jousti.

Eikä tuntunut siltä

et apua, mitä tässä pitäis jutella.

 

Ehkä äitinen

on puhunut sille toisellekin

kertonut että olen aikuinen.

Ja että ellet halua välejä poikki.

Niin ole sille ihminen.

 

En ole vielä valmis

ottamaan avosylin takaisin.

Mutta nyökyttelen jo

varovaisen hyväksyvästi.

Et ehkä se silti on ihminen.

Ei lohikäärme. 

 

Katotaan kannattaako 

anteeksianto

vai pitkä sukuviha. 

 

Mä meen nyt ensin

anteeksiannon tietä

tosi varovaisin askelin.

 

Suhteet Ystävät ja perhe