Mulla oli kriteerit

millaisen miehen haluan.

Kriiseilinkin siitä vähän.

Kun mies ei vaikuttanut siltä.

Mitä mun toivelistalla oli.

Se ei laittanut viestejä.

Ellei sillä ollut asiaa.

Se ei juurikaan soitellut.

Tai ehdotellut näkemistä.

Luulin ettei se tykkää musta.

Mietin monesti 

et tuleeko tästä mitään.

Haluan mielummin miehen

josta kuuluu jotain.

Se on tullut hiipien.

Ensin huomasin puhelut.

Jos ei päivään nähty

Niin illalla se ysin aikaan soitteli.

Kertoi mitä oli tehnyt.

Nyt huomaan viestitkin.

Niitä tulee pitkin päivää.

Pieniä söpöjä asioita.

Eli tuo sama mies

on nyt sellainen mitä toivoin.

Alussa se ei ollut,

keskellä se ei ollut.

En tiedä mikä on niksahtanut oikein.

Mut mä viihdyn tässä suhteessa.

Viihdyn tuon ihmisen kanssa.

Jakaen tätä elämää. 

Joskus ne oikeat asiat tulee

vain odottamalla.