Jeesus nousi haudastaan pääsiäisaamuna.

Meidän suhde nousi kuopasta seuraavana iltana.

Soitin miehelle.

Olin kylmä ensimmäiset 5 minsaa.

Sitten huusin seuraavan varttitunnin.

Lopuksi itkin vielä 10 minuuttia maailman pahuutta.

Tän jälkeen oli aika normaalille kanssakäymiselle.

Muistutin miestä, että vaikka hän ei halua riidellä.

Niin riita ei lopu pistämällä pää hiekkaan.

Riita loppuu puhumalla.

Kerroin ettei yksikään meidän riidoista.

Johtaisi eroon.

Jos niistä puhuttaisiin.

Heti.

Kolmen päivän päästä.

Edes joskus.

Et sen täytyy vastata.

Vaikka että pystyn puhumaan vasta parin päivän päästä.

Kyllä se lupasi.

Katsotaan kahden viikon päästä. 

Silloin on varmaan seuraava riita.

Mietin et oisko helpompi erota.

Olis varmaan.

Mietin oppiiko tuo ikinä riitelemään.

Ja opinko minä olemaan riitelemättä.

No, aika sen näyttää.

Nyt olin jo valmis eroamaan.

Mut toi toinen osapuoli 

ei ollut edes ajatellut eroa.

Odotteli siellä josko rajuilma menis ohi.

Unohti,

että tyttönsä

on yhtä itsepäinen

kuin aasi ja vuohi yhdessä.

Ehkä me joskus opitaan?