Miehellä ei ole kovin hyvä sellainen.

En tiedä miksi.

Kipeä asia.

Ei kaivella sitä julkisesti enempää.

Se mitä minä näen.

Se on ihan jotain muuta.

Näen hellän tyypin.

Näen huolehtivan tyypin.

Näen hauskan tyypin.

Näen positiivisen tyypin.

Näen sinnikkään tyypin.

Näen söpön tyypin.

Näen kujeilevan tyypin.

Näen luotettavan tyypin.

Näen vahvan tyypin.

Näen miehen, johon voi nojata, luottaa ja rakastaa.

Mun äiti tykkää miehestä tosi paljon.

Mun kavereilta tulee suitsutusta.

Silloinkin kun ite oon nyreissäni jostain.

Näytän kehuvat viestit miehelle.

Se ei oikein tunnu ymmärtävän.

Et se on äidin mielestä huipputyyppi.

Et se kelpaa sen tyttärelle.

Mun pitäisi naisena kehua.

Koetankin.

Myönnän aina kun se on oikeassa.

Mut tähän taitaa mennä aikaa.

Saada se näkemään itsensä.

Niin kuin minä näen.

Niin kuin kaikki muut näkee.

Kuinka monta ihmistä.

Tässä maailmassa.

Ei loista.

Ei tee parastaan.

Ei ole innoissaan.

Ei hehku.

Koska joku jossain.

On sanonut että sä et kelpaa.

Kun on oikeasti tarkoittanut.

Et mulla on tosi paha olla.

Älkää purkako pahaa oloanne.

Muihin ihmisiin.

Kehukaa sen sijaan.

Älkää vain ajatelko.

Mä meen nyt vähän kehumaan.

(ja pussailemaan)

<3