Pikakriisi
Soitin tyypille töistä.
Piti kysyä haetko kotiin.
Oli jo myöhä.
Se vastas ja kertoi että peli kesken.
En saanut kysyttyä haetko.
Sanoin vain okei ja hei.
Seuraava kohtaus onkin kuin elokuvista.
Sataa.
On kylmä.
Pimeää.
Bussi ei tule.
Tyttö itkee.
Se on nälkäinen.
Miehelle on lähtenyt palauteviesti.
Se ei vastaa.
Tyttö soittaa äidille itkupuhelun.
Äiti käskee silti mennä miehen luo.
Sinne minä könysin.
Kävin matkalta pakastepitsan.
Olin syönyt 9 h aiemmin.
Kotona tyypin eka kommentti oli.
Et olisin mä hakenut jos olisit sanonut.
Huokaisen.
Se saa suukon.
Sanon et haluan syödä.
Mietin pizzaa nakertaessa.
Että aika väsynyt tyhmä tytön pitää olla.
Jos ei saa sanottua.
Et hae mut.
Kukahan tuosta marttyyrinäytöksestä
oikein hyötyi?
Ei kukaan.
Onneksi äiti lohdutti.
Ja mies on suloinen.
Silloin ne pärjää nälkäkiukkuilijankin kanssa.
Muistakaa naiset syödä!