Hengissä.
Oli hankalat treffit.
Tuijoteltiin lautasia.
Käveltiin kevätyössä.
Mentiin leffaan.
Ei puhuttu riidasta.
Tai erosta.
Leffan jälkeen oli hetki.
Mies oli kysymässä meenkö kotiin vai sen luo.
Mä olin jo kääntynyt sen luo menevälle tielle.
Vaikka halusin kotiin.
Mentiin sen luo.
Oltiin niin saakelin kohteliaita.
En tiedä mitä me nyt ollaan.
Jatkoajalla?
Näen tänään miehen.
Mennään syömään.
Mietin että vähemmälläkin saisi tytön jätettyä.
En haluaisi mennä.
En halua kuulla niitä sanoja.
Olen itkenut koko aamun.
Miettinyt miten tää aina menee näin.
Miettinyt miksei ikinä saa mahdollisuutta.
Selittää.
Korjata tilannetta.
Miksei ne puhu.
Tuntuu maailmanlopulta.
Tyyli miten mies viestii järjestelyistä mulle.
Mahdollisimman vähän.
Vastaa pitkän ajan päästä.
Illallinen vai tuomio.
Ei auta kuin mennä ottamaan selvää
🙁