Seurauksia

Joo.

Hajalla ollaan yhä.

Lisäsin tähän juttuun yhden kiinnostavan listwistin.

Menetin sit ihan täysin hermoni tuohon mieheeni.

Käsitän ettei mun jaksamiskykyä ole nyt olemassa.

Käsitän et olen aiheuttanut riidan ihan vain siksi, et tuon kanssa voi rehellisesti riidellä.

Mut asiat on oikeita.

Niille pitää tehdä jotain.

Niille, joista en koskaan sano sille mitään.

Ettei sille tulis paha mieli.

 

Sanoinko että tuon kanssa voi riidellä?

No ei tasan voi.

Se ei vastaa viesteihin.

Odotin kaksi päivää.

Jonka jälkeen soitin sille kiukkuisena.

Sit se kertoo tasan kuinka hän on syytön kaikkeen.

Kaikki on mun syytä.

Se ei suostu puhumaan.

Sopii aina soittavansa seuraavana päivänä.

Jutellaan sitten.

Jep.

Se soittaa seuraavana päivänä.

Ja me jutellaan.

Jutellaan säästä.

Jutellaan siitä mitä se on tehnyt.

Jutellaan siitä mitä mä teen.

Riidan aiheesta ei jutella.

Kun nostin ne oikeat asiat esille, niin se lopettaa puhelun.

Soittaa sitten myöhemmin.

 

Jatkoin tätä kissa-hiiri-leikkiä to-su.

Iltapäivällä pimahdin.

Jätin sen.

Meni hyvin ne 2 h kun se ei tiennyt et jätin sen.

Mut sit se tunti kun odotin jotain kommenttia.

Jotain viestiä siihen miten avaintenvaihto toteutetaan.

 

Ei kuulu mitään.

Halusin koko jutun loppuun heti.

Joten soitin sille.

Siellä se itki.

 

Oli vihdoinkin valmis juttelemaan.

Oli vihdoinkin valmis myöntämään et hänkin tekee virheitä.

Nyt mä oottelen sitä tänne.

Pitäis jutella asioista.

Jos se puhuu säästä ja päivän tekemisistään.

Niin isken sille avaimen käteen ja pyydän lähtemään.

Nyt sen pitää vain tehdä päätös ja sitoutua.

Tai sitten antaa mun mennä.

Suhteet Rakkaus

Henkisesti hajalla

Täällä on ollut hiljaista.

Oon ollut henkisesti niin hajalla.

Ei oo pystynyt kirjoittamaan.

Mutta, siitäkin huolimatta, että kaverini voi löytää tämän.

Siitäkin huolimatta, että siinä menee sitten ystävyys.

Tämä sattuu liikaa.

Päivän aihe: Mitä pitää tehdä, kun ystävän mies on idiootti?

***

Kaikki alkoi fb:n fiidiin laittamastani linkistä.

Oletan että kaverini pystyvät kommentoimaan ja keskustelemaan asiallisesti.

No, nyt asiaan tarttuikin kaverin poikaystävä.

Juuri sellaisella iltapäivälehtien keskustelupalstojen huutomeiningillä.

Ei mitään pointtia, ei kunnollista argumentointia.

Asiallisuudesta ei tietoakaan.

Hän haukkui mm. ihmisryhmiä, joihin minun läheiseni kuuluvat.

Poistin linkin ja laitoin WA-ryhmään viestin, et annatko olla.

Siitä seurasi tuntien taistelu.

Minut haukuttiin täysin.

Yritin olla haukkumatta takaisin, koska kaverini olisi tietenkin loukkaantuntu miehensä takia.

Sanoin monesti että lopeta.

Ei lopettanut.

Sanoin että itken täällä sun kommenteille, voitko lopettaa.

Hän sanoi että asiat riitelee, ei ihmiset.

Sanoin että loukkaat läheisiäni, en pysty keskustelemaan koska tunnereaktio on liian voimakas, lopeta.

Olin kuulemma heikko enkä kestänyt että joku on eri mieltä.

Kestän että joku on eri mieltä, en kestä sitä että mennään henkilökohtaisuuksiin.

Koetin soittaa. Ajattelin että jos silloin järki palaisi tupaan, kun kuulisi itkuisen ääneni.

Tyyppi oli kirjoittamassa ryhmään viestiä, mutta ei vastaa kun soitin.

Soitin samanlaisessa tilanteessa uudelleen, ei vastausta.

Lopulta sieltä tuli ”lopullinen niittaus”.

Katsoin viestiä ja mietin sydän särkyneenä, että miten tuttu ihminen voi tehdä noin.

Mennä toisen pyynnöistä huolimatta niin pitkälle, että liiskaa toisen.

En saanut keskustelua loppumaan muuten kuin poistamalla itseni ryhmästä.

Estin tyypin kaikissa viestinvälineissä.

***

Oon käynyt juttua läpi kaverini kanssa viesteissä.

Mies on pahoillaan ja tyttöystävä on enemmän mun puolella.

Mulla kädet tärisee yhä, viikko tapahtuman jälkeen tästä kirjoittaessa.

En halua nähdä heistä kumpaakaan. En tiedä onko se vain nyt vai koskaan.

Mies oli selittänyt, että hänellä lähti järki kun olin julkisesti syyttänyt häntä siitä ettei ollut pokkaa vastata puhelimeen. Hän oli kuulemma suihkussa.

Suihkussa? Vaikka oli kirjoittamassa vastausta viestiketjuun?

*** 

Mua pelottaa tuollainen tyyppi, joka ei lopeta ennen kuin on saanut viimeisenkin hengenrippeen niitattua.

Missä sen empatia on? 

Missä vaiheessa se jyrää samalla tavoin mun herkän ja kauniin ystävän yli?

Miten olla ystävä, kun pelkää toisen miestä?

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Hyvä olo