Saako joululahjoille sanoa ei?

Lapsena

oli tosi hankalaa

ostaa äidille lahja

sillä oli jo kaikkea.

 

Isi oli niin tyytyväinen

saadessaan kirjalahjansa.

Joka vuosi.

 

Mutta äiti,

kun sillä oli jo kaikkea.

Siirryttiin lahjakortti-linjalle,

no, ne jäi käyttämättä.

Kunnes lopulta

tajusin ostaa hemmottelua

ja varata sille ajan etukäteen.

Siten sen oli pakko mennä sinne.

 

Mä en enää haluaisi tavaralahjoja.

Tai haluaisin tehdä lahjalistan

missä on jotain kaunista

jotain mitä itse haluan.

 

Tää koti on niin täynnä.

Meillä on jo kaikkea.

Sovittiin mun perheen kanssa

ettei aikuisille hankita lahjoja.

Huhut kertovat

että äitini on 

pahainen sopimusrikkuri.

 

Miehen vanhemmilta

saimme kasan paketteja.

Minua kauhistuttaa

että mitä meille tulee lisää. 

 

Päätin myös

että ensi vuonna

en välttämättä osta lahjoja

ostan ennemmin lennot

parhaan ystäväni luo

annan kummilapselleni aikaa.

Se tyyppi on kuitenkin

niin mielissään 

kirpparilta saadusta

my little ponysta.

 

En tiedä, lahjoja on kiva ostaa

mut niitä ei ole kiva saada.

Pienenä niitä oli vain kiva saada :)

 

Miten te selviätte lahjarumbasta?