Se oikea ikävä

Siellä se ny on

kaukana poissa.

 

Onko ikävä?

No on.

Kaikki saa extra-annoksen.

Mies-höpötystä.

 

Lohduttudun sillä

että tää on vain tää alku.

Kohta en muistakaan

että se on poissa.

 

Ja saan järkkäillä rauhassa

sen kämpässä asioita.

Niin ettei se tiedä.

mm. siivota keittiön kaapit.

Ja kokeilla jonkin järkevän paikan

kylppärin kuivaustelineelle.

 

Kaikista oudointa

oli olla siellä yö yksin

Kivuta yksin nukkumaan

isoon sänkyyn.

 

Mietin voiko kaapissa

olla mörköjä.

Ikkunoista näkyi

pimeä metsä.

Että se onkin pimeä.

Voikohan siellä olla

vaeltavia henkiä?

 

Puristin silmät kiinni.

 

Aamulla tuijotin hämmentyneenä

tyhjää paikkaa vieressäni.

 

Kunnes muistin.

 

Ainakin oli tuttu haju,

peitoissa ja tyynyissä.

 

Kieltäytyn myöntämästä.

Että nuuhkin niitä 

onnellisena

kaipaavana.

 

Ikävä <3