Sisaruuden moninaisuus

Onkohan muiden perheet

yhtä hulluja kuin meidän?

 

Olin tänään kahvilla

sen sisaruksen kanssa

jonka kanssa on hankalaa ollut.

 

Oli kivaa.

Ei tullut känää mistään.

Molemat jousti.

Eikä tuntunut siltä

et apua, mitä tässä pitäis jutella.

 

Ehkä äitinen

on puhunut sille toisellekin

kertonut että olen aikuinen.

Ja että ellet halua välejä poikki.

Niin ole sille ihminen.

 

En ole vielä valmis

ottamaan avosylin takaisin.

Mutta nyökyttelen jo

varovaisen hyväksyvästi.

Et ehkä se silti on ihminen.

Ei lohikäärme. 

 

Katotaan kannattaako 

anteeksianto

vai pitkä sukuviha. 

 

Mä meen nyt ensin

anteeksiannon tietä

tosi varovaisin askelin.