Olisi vähän kerrottavaa.

Kesä on mennyt säntäillessä harrastuksesta toiseen eivätkä työtkään ole liiemmin haitanneet elämää. Edellisessä postauksessa “esitelty” tyttöystäväkin on tiukasti roikkunut mukana ja yhdessä uskaltauduttiin jo lomallekin, josta selvittiin ilman isompaa draamaa. Jos ihan täsmällisiä ollaan, seurustelu on rullannut hiton kivasti. Päivät vaihtuu jo rutiinilla toisen kuonoa aamuin illoin tuijotellessa ja keittiöönkin olen taas pari kertaa uskaltautunut puuhastelemaan pannun ollessa vielä kuumana (laitetaaan kunnolla sitä maapähkinävoita sinne wokkiin niin unohtuu eläimien puute lautasella).

Mitä yritän sanoa on, että tein viime viikon tiistaina elämäni isoimman päätöksen ja sitoumuksen. Olin miettinyt asiaa jo pitkään ja olihan siitä yhdessä puhuttukin. Useampi ilta meni vielä sängyssä pyöriskellessä ajatusten juostessa liian lujaa. Kuitenkin lopulta päätös oli helppo, sillä tiesin mitä halusin tulevaisuudeltani. Mikään muu asia ei ole tehnyt minua näin onnelliseksi. Sitoumus on tehty loppuelämä mielessä, mutta eihän näistä asioista ikinä varmaksi tiedä. Saattaahan se olla, että elämän karikot erottavat meidät sitä ennen. Tosin uskon, että yhdessä selviämme kaikista myrskyistä, kun taas erikseen olemme kuin kaksi kylpyankkaa tuulten ja merivirtojen vietävänä.

Ostin tosiaan purjeveneen, eli blogin päivittelyssä (hellanlettas sentään) hyväksi todettu kerran kvartaalissa -tahti saanee luvan jatkua.