Sunnuntai

No ei ole sunnuntai. TIEDÄN! Tunnelma hakee kuitenkin aika sieltä pohjalta. On nimittäin vähän hiton tylsää rötvätä kotona toista päivää tekemättä yhtään mitään. Tai no olen tehnyt jotain. Mitä sitä nyt ehtii, jos on aamukasin ja kello yhden välillä niistänyt 80 nenäliinaa palloiksi. Ei, en laskenut. Paketissa luki. Ei sillä, että olisin aamulla kauppaan raahautuessa tehnyt muutenkaan mitään järkeviä suunnitelmia. Oli muka niin kamalaa siellä hyllyjen välissä, että ei pystynyt kahta sekuntia raksuttelemaan päässä ja miettimään mitä lämmintä haluaisi syödä vaan muisti, että kotona on nuudeleita ja tonnikalaa. EI KUKAAN HALUA KIPEÄNÄ NUUDELEITA! Pitää olla lohturuokaa. Suklaata, pizzaa ja limua. Ei ollut. Käärin fetapaloja juustorullien sisään. Apteekkikin oli vielä aamulla suljettuna enkä saanut rasvaa nenään. NYT EI OLE NENÄSSÄ IHOA. Onneksi sentään pääsin siihen tenttiin, jonka missasin viimeksi flunssan takia. NO EN PÄÄSSYT. Onhan tässä vielä yksi rästitentti luvassa toukokuulle ja eihän se kurssi ole edes kovin tärkeä. ON SE TÄRKEÄ. Eikä ollut onneksi suunniteltuna puoli-ilmaista Lofoottien lomamatkaa rästitentin päivämäräälle. NO OLI! Muutenkin opintotoimiston täti huutaa kesällä taas vihaisena, kun opinnot on edennyt kuin Nekalalainen puutaloremontti. Tai oikestaan edellämainittu projekti vaikuttaa mun opiskeluun verrattuna hyvin suunnitellulta ja päättäväisesti toteutetulta. EI MENE NYT HYVIN. No ainakin oli aikaa katsoa pari hauskaa leffaa, lukea viltin alla kirjoja ja surffailla hassuimmat kisavideot. EI EHTINYT KUN LUIN ASIKAISEN LÄPI JA SIIHEN TENTTIIN JOHON EN MENNYT. Onneksi sentään on saanut nukkua pitkään. HERÄNNYT JOKA AAMU KUUDELTA AURINGONVALOON KUN ON NIIN TRENDIKKÄÄT VERHOT ETTÄ PAISTAA. Kuulemma kivasti luo tilan tuntua kotiin, kun syvät ikkunalaudat näkyy vaikka verhot on kiinni. Onneksi omistan jätesäkkejä. HUOMENNA NUKUN KOLMEEN! Enkä enää ikinä kirjottelu kuumehuuruissa. Saattaa olla myös ihan tavallinen miesflunssa. MIKSI EI OLE KUKAAN PAAPOMASSA.

jatesakki-1.jpg

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Rakkaus

Me tykätään vähän isommista tytöistä

Kuvaavampi otsikko olisi ehkä ollut Vuh Vuh, ellei kohdalle olisi sattunut koira, joka ei hauku oikeastaan koskaan. Paitsi jostain käsittämättömästä syystä polkupyöränrenkaiden pumppaaminen ja venyttely aiheutti haukahtelua ja vinkumista isojen silmien pälyillessä.

Hypätäänpä ajassa vähän taaksepäin. Olen saanut uuden naapurin, naapurilla on koira ja naapurilla oli viikon reissu tulossa. Nimimerkkiä pyydettiin pitämään koira hengissä. Oikeastaan käytettiin sanaa hoitaa. Kuitenkin naapuri oli vilpittömän yllättynyt koiraa takaisin hakiessa, kun se ei välittömästi sännännyt luotani pakokauhun vallassa. Jäi vähän sellainen kuva, että odotukset olivat enemmän siellä hengissä pitämisen tasolla. Ei sillä, olin itse ihan yhtä yllättynyt. Ensimmäinen reaktioni, kun tehtävää Nimimerkille tarjottiin, oli vilpitön hämmennys. Ihminen, joka tuntee minut täysin, on valmis antamaan koiransa minulle. Puolitutuilta vielä odottaisi jotain yhtä höperöä.

No mites sitten meni? Ensinnäkin täytyy sanoa, että täällä kirjoittelee vannoutunut kissaihminen, joka ei tule koskaan ottamaan omaa koiraa. Kissa on nokkelia, hoitaa omat asiansa ja menee omilla ehdoillaan. Koirat on taas pääasiassa vähän pöhköjä, sekoilee, kuolaa ja vielä kerran pöhköjä.

Aloitetaan avautuminen huonoista puolista. Ennen kaupungilla sai kävellä aivan rauhassa. Koiran kanssa ei. Tytöt vilkaisevat, vilkaisevat koiraa ja katsovat pitkään hymyillen. Esineellistetty olo, check. Ja se lenkittäminen.. etenkin viimeviikon keleillä. Seisoskele siinä nyt sitten hietsussa latte kädessä ja katsele auringonlaskua. Pakotettu hyötyliikunta, kun olisi vain halunnut surffata kotona redditiä, check. Yleisesti saattaa alkaa kuvittelemaan itsestään ihan liikoja alkukommelluksien jälkeen ja miettimään, että ei ne laps.. En edes sano ääneen. Tekisi myös valittaa siitä, että yhtäkkiä kaikki työkaverit onkin parasta kaveria vaan koiran takia, mutta ei ne vieläkään esittänyt mun kaveria. Rapsutteli vaan koiraa. Paskiaiset, check. Tästähän näitä huonoja puoli muuten keksi lisää. Ihan mahdoton keskittyä aamupalaverissa, kun toinen alkaa kuorsaamaan sylissä ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ja vajoan loputtomaan kikatteluun. Tekee mitä itse ei kehtaa ja sekös harmittaa, check.

Ettei ihan mene valittamiseksi niin olihan niitä hyviäkin puolia. Pötkylän tehdessä aamuvenyttelyä oli täysin aiheellista haukkua sille lujaan ääneen kostoksi sen haukkumisella pilaamasta iltavenyttelystä. Itseäni nauratti, koira tuijotti hölmistyneenä. Treffeillä pääsi myös käyttämään fraasia ”On se koira sittenkin aika kiva, ei oo iltasin niin yksinäistä”. Saa heti lyötyä kaikki kortit tiskiin. Ei tartte tytön yllättyä myöhemmin, kun soittelen maanisesti perään. Ja koska tyttöjen lähentely vastuullista koiramiestä kohtaan ei rajoittunut pelkästään muodolliselle treffeille oli täysin asiallista todeta puistossa pienemmän narttukoiran kanssa lähestyneelle naiselle, että ”Me tykätään vähän isommista tytöistä”.

ps. Hirveä miesflunssa ollut jo monta päivää. Pötkylä tuli sitten päivähoitoon tänään kerta en selvinnyt töihinkään. Siinä se tuijotteli ja kiehnäsi vieressä. Nautiskeli kuumeisesta lämpöpatterista. Ois nyt edes teetä keittänyt.

pps. Oon vähän miettinyt staffieta. Oiskohan sellanen mulle sopiva koira? Westie on kyllä hauskimman näköinen, mutta vähän turhan ärhäkkä. Tai sitten joku vetokoira, jota voisi ulkoiluttaa pulkassa istuen?

Kuva pötkylästä tutustumassa työelämään:

potkyla_blogiasetukset-1.jpg

 

Suhteet Oma elämä Mieli Raskaus ja synnytys