Lily

Suhteettoman Hyvä Meno

keksitty nimimerkki

Kuinka tapasin tyttöystävän

Puhutaanpa hieman lauantaista, koska löysin silloin tyttöystävän.

Päivä alkoi hyvin pitkälti ei minkään tekemisellä. Todennäköisesti surffailin netistä jotain päätöntä tai luin hesaria ja join aamukahvia sängyssä. Puolenpäivän jälkeen kaveri soitteli ja päätettiin lähteä töpöttelemään Töölönrantaan koiran kanssa. Hyvä suunnitelma ja toteutuskin kelvollinen, kunhan tajuttiin paettiin tihkusadetta regatan nuotiolle mupeltamaan pullaa ja kahvia. Tähän mennessä odotukset tyttöystävän löytymiseen lauantain aikana 0/5.

Päivä jatkui poikien kokkausillassa, johon saavuin tyylikkäästi myöhässä eli valmiiseen pöytään.  Illalla odotti naispuolisen kaverin synttärit ja tiesin etten tulisi tuntemaan ketään muita vieraista. Vähän jännitti. Päätin ratkaista asian pitämällä vodkalasin täytettynä. Uskon olevani hurmaava pikku hiprakassa. Odotukset tyttöystävän löytymiseen lauantain aikana 2/5.

Poikien ilta vaan parani illan edetessä ja jossain vaiheessa tajusin olevani jo inauksen myöhässä kaverin synttäreiltä. Reippaana poikana puhelin kouraan ja tiedustelemaan itse sankarilta illan tarkempaa aikataulua:

Keksitty Nimimerkki ”Haloo! Mikäs meno?”

Sankari ”Moiii.. No painan duunia tässä, kauhee kiire.”

K.M ”Höpö, nyt otat rennosti,nautit omista synttäreistäsi ja joku muu saa kantaa juomaa!”

Sankari ”Eikun mä oon siis duunissa, eihän ne synttärit oo kuin vasta viikon päästä..”

Päätin ostaa kalenterin ja alkaa käyttää sitä, mutta todennäköisyydet tyttöystävän löytymisestä laskivat takaisin nollaan. Toisaalta ehtisin kauemmin juoda vodkaa poikien kanssa, maistui nimittäin aika hyvälle.

Tässä välissä on hieman aukkoja mitä tapahtui, jota ei olekkaan tapahtunut varmaan viiteen vuoteen. Toisaalta en ole koskenut kirkkaisiin viiteen vuoteen. Epäilen asioilla olevan joku yhteys. Päädymme baariin, jossa koitan aloittaa keskustelua parin likan kanssa, mutta tyttöjen ”viihdytä mua” asenne saa poistumaan paikalta nopeasti. Miten olisi, että juteltaisiin vaan mukavia ja vietettäs hauska ilta. Ai ei, no ei sitten. Yhden aikaan pyörin ympäriä baaria moikkailemassa kavereita, kiittelemässä illasta ja huutelemassa, että lähden lipumaan kotiin. Todennäköisyys tyttöystävän löytymiseen 0/5.

Sitten tapasin hänet juttelemassa kaverin kanssa. Liityin seuraan ja pian höpöteltiin tytön kanssa kahdestaan. Loppuilta kreisibailattiin ja pilkun aikaan melkein vähän lipesi jo hempeilyksi. Muistelen miettineeni jotain siihen suuntaan, että ei ole pitkään pitkään aikaan ollut baarissa näin hauskaa.

Pilkun jälkeen juteltiin mukavia ja arvottiin lähdetäänkö syömään jonnekkin vai mitä tehdään. Tässä kohtaa tyttöystävä sai kuitenkin puhelun poikaystävältään. Aikoivat jakaa taksin yhteiseen kotiin. Päätin poistua paikalta.

Pahus.

ps. Tyttöystävä laittoi viestiä sunnuntaina. Haluaisi nähdä. Kuinka hiton hankala on tehdä se ainoa oikea ratkaisu ja sanoa kohteliaasti ei. Pikkaisen kaipaan muuta ajateltavaa, kuin Keksityn Nimimerkin tällä hetkellä ei niin hohdokas elämä, mutta tulisinko tuosta jutusta onnelliseksi? Ei, en tulisi. En mene. Lupasin juuri itselleni ja taputin itseäni selkään.

Avainsanat:
Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi
keksitty nimimerkki

Mein erster Blog-Post, das Gefühl etwas nervös

Istuin alas ja aloitin kirjoittamaan kirjaa elämästäni. Ensimmäiset kolme kappaletta sisälsivät seuraavat sanat:

Polkupyörällä kevätyönä Töölöstä Nöykkiöön ajaminen oli alkanut tuntua himpun huonolta idealta. Ensinnäkin oli helvetin kylmä, toisekseen en varsinaisesti tiennyt minne olin menossa ja kolmanneksi en tiennyt missä olin.

Ilkeintä nimittäin mitä voi antaa ihmiselle ilman velvollisuudentuntoa tai kykyä intohimoon on aikaa. Sitä minulla oli kaikki illat. Pakonomainen suhtautuminen Housen jaksojen katsomiseen, masturboimiseen tai loputtomien nettikeskustelujen lukemiseen formuloista harhauttaa vain hetken. Tarvitaan jotain täyttämään ajatukset. Tytöt olivat valintani. Hiton ihania otuksia ja jokaisen uuden mukana tuli aina hetkeksi lupaus yksinäisyyden loppumisesta. Lupaus kyllä yleensä karisi ensimmäisen viiden minuutin aikana. Olen ymmärtäväinen enkä odota herkkupeppua, terhakoita tissejä ja pepsodent hymyä, mutta eihän nyt toinen voi tyhmä olla. Masentavimmat tapaukset olivat sekä tyhmiä, että tylsiä.

Tällä kertaa en kuitenkaan palellut eksyksissä kello yksi yöllä Espoossa vaimonhakumatkalla, parin tinderissä heitetyn pikkunokkelan vitsin innoittamana. Olin menossa panemaan. Ehkä. En osaa enää kertoa tätä kohtaa tarinasta itsellenikään. Eikö silloin kuuluisi panettaa, jos on menossa panemaan?  Onko seksi joskus ollut oikeasti niin hyvää, että sen takia on kannattanut ajaa polkupyörällä kaksikymmentä kilometriä keskellä yötä.

Tekstin lähempi tarkastelu ja omaperäinen aihe eksistentiaalista kriisiä elävästä nuoresta miehestä saivat aikaan ajatuksen siitä, että nyt ei puhuta joulumarkkinoiden hitistä vaan omakustanteisesta teoksesta, jonka jakelu tulisi kattamaan enintään sukupuun lähimmät haarat josko sitäkään.

Kuitenkin, jos pitää kirjoittamista yhtenä miehekkäimmistä aktiviteeteista ja se helpottaa järjestelemään ajatukset päässä niin voi aina aloittaa bloggaamisen. Tämä onkin tarina siitä, kuinka aloin onnelliseksi. Koska siinä voi mennä tovin, niin puhun välissä tytöistä, pojista ja muista ihmisistä. Pääasiassa kuitenkin itsestäni.

ps. Leikin ajatuksella, että minusta tulisi suomen suosituin nimetön bloggaaja. En saisi tällä tittelillä kainalooni likkoja, mutta saisin kutsuja bloggaajien kissanristiäisiin. Nautin suuresti ajatuksesta, että olisin siellä pilkkihaalari päällä, huppu tiukalla ja naamari päässä nauttimassa kuuluisuudestani. Etutaskussa pitäisin aina pilliä, että voin ryystää skumppaa naamarini takaa ja pysyä nimettömänä.

pps. Kukaan ei kertonut, että tää otsikointihan on ihan puhdasta helvettiä. Kliseitäkään kehtaa käyttää ja muuta ei keksi. Pyöräytin kliseet google translaten läpi. Nyt kaikki kuvitteli, että siinä luki jotain järkevää ja harmitteli ettei osaa saksaa.

Suhteet Oma elämä