Midnight Runin kautta ehtoolliselle

Hohho ja he he. Alkaa nähtävästi olla jo sen verran äksöniä tälle viikonlopulle, että aivonystyrät eivät vain kertakaikkiaan keksi nerokkaampaa otsikkoa 😀 Mutta mitäs siitä, siitähän ne viikonlopun oleellisimmat tulee näppärästi ilmi.

 

 

Joo. Olen myös maailman huonoin ottamaan itsestäni kuvia blogia varten. Kuvasin sitten tohkeissani vain yleisöä, jota riittikin ihan hämmästykseksi asti. Mikä tunnelma! Mikä fiilis! Urheilujuhlantuntu! Kaikki yhdessä! Koht mennään! Voiettä. Jos oli epäilyjä ennen juoksua, niin ei ollut kyllä enää kisapaikalla.

Aivan mieletön tuo energia, minkä nämä juoksukisat luovat kisailijoille. Kaikenlaiset epäilykset siitä, ettenkö muka tsemppaisi itseäni viimeiseen asti karisivat viimeistään treffattuani juoksukaverini. Me ollaan aika samantasoisia ja oon huomannut Naisten kympin ja tämän eilisen koitoksen jäljiltä, että mulle sopii tiiminä juokseminen. Ja siis sillä tavalla nimenomaan, että jos toinen haluaakin pinkoa viimoset kilsat täysiä ja toisella hyytyy voimat, niin mennään tietty ihan oman jaksamisen mukaan. Matkan varrella oli niin kiva, kun välillä saattoi höpistä ihan muita juttuja vaikka puolen kilsan verran ja sitten jaksoi taas seuraavat kaksi iisimmin. Puhumattakaan siitä tsempistä, mikä tuli reitin varrella olleilta katsojilta ja varta vasten eri etappien kohdille pystytetyistä musapisteistä. M a h t a v a a! Ja parhaimman tsempin sain tietty lähipiiriltäni, jotka oli kahdessakin kohdassa reitin varrella hurraamassa <3

Itse matka alkoi siis tosi hyvin. Mentiin melko reippaasti ja välillä hidasteltiin ruuhkien takia. Oltiin kaverini kanssa myös sitä mieltä, että niin NK:ssa kuin tässäkin, vesipisteet eivät kyllä toimi kovin näppärästi. Voi se tunne johtua siitäkin, että en itse tankkaa vettä reitin varrella. Tankkaatteko te? Auttaako se?

Pienoinen hyytyminen tapahtui siinä 8 km. kohdalla. Jäin kaveristani jälkeen, kun alkoi sattumaan tai tuntumaan oudolta. Sykkeet oli aikas korkealla ja päätin hidastaa vauhtia sellaiseksi, että varmasti jaksaisin hölkötellä koko loppumatkan maaliin. Toimi, kun kasasin ajatukseni positiivisiksi. Otinkin sitten loppuspurtin, josta olin tosi ylpeä. Sen verran se tosiaan kevään kympistä jäi harmittamaan.

Mutta se tunne kun pääsee maaliin! Aiettä! Sen jälkeen kroppa rentoutuu ja kaikki alkavat pääkivut jotenkin mystisesti hälventyy. Etenkin jos aloittaa vesi ja energiatankkauksen suht pian. Voi vitsit, jos tuntui ennen lähtöä että ”mihin kaikkeen sitä pitää itsensä lykätä” niin maalin jälkeen heiteltiin siinä kaverini kanssa femmoja ja taidettiin sanoa että ”Naisten kympillä sitten taas! JOO!” Ettäh… mitä tästä opimme, juoksukisat tasaisin väliajoin pitävät kunnon koholla ;)

Ja tulokseni, jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan: 1h 9min. Jeij! Olen itse tyytyväinen, vaikka tuntiin en päässytkään. Mutta you know: häät ja kaikkea :)

***

Tämä juoksunjälkeinen päivä alkoikin sitten kivasti kuudelta aamulla, neljän tunnin yöunien jälkeen. Lähdettiin, kuten kunnon kansalaisten sunnuntaisin kuuluukin, kirkon menoihin ;)

 

 

Kuvassa näppärästi myös hääkenkäni ja häälaukkuni. Ja tässä kesän aikana oikein tutuksi tullut kirjanen, eli virsiä tuli taas veisattua. Menevät jo ihan näppärästi, kuulutuksien ja häiden tuomalla kokemuksella, hih. Nyt oltiin siis rippijuhlissa. 

 

 

Laukkunen on Ted Bakerin iki-ihana vaaleanpunainen unelma. Olisin ottanut ihan asukuvankin, mutta tiedättekös mitä. Mulla vuosi tänään mystisesti silmät koko päivän ja itseasiassa edelleenkin. En tosiaan tiedä mistä johtuu? Laitoin aamulla vielä oikein silmätippojakin. Voisko olla vähäiset yöunet, lenkki ja melko tuhti meikki? Arvatkaa vaan, oliko kivaa, kun näytin sukulaisten edessä siltä, että nyyhkytän jokaisen tapaamista? Yritä siinä nyt sitten selitellä, että silmä vuotaa ja ei, en ole darrassa kun niin punottaa. Toivottavasti vaiva häipyy yhtä nopeasti kuin tulikin. Pelkkiä silmät turvonneena- kuvia siis vain jemmassa ja nämä.

Mutta tekipähän hyvää buffet pöytä ja taivaalliset jälkkäriherkut eilisen energiavajauksen päätteeksi! Pitäiskin aina brunsseilla tai juhlia urakoiden päätteeksi, hi hi.

Ensi viikon viikonloppuna olenkin sitten jo ihan muissa maisemissa. Voi hitsi että jännittää!! :) Ja näin ennakkovaroituksena jo, voi olla että blogi hiljenee lähes tyystin matkan ajaksi. En oikein tykkää etukäteen ajastetuista jutuistakaan, jos en pääse niihin kommentoimaan ja seurailemaan. Tykkäisin enempi päivittää reaaliaikaisesti, joten katsotaan miten siinä hommassa käy!

Nyt nukkumatin luo!

 

<3: Tyyne