Häät: Vieraskirjamme ja pari sanaa bingosta

Kestäisittekös vielä toisen hääaiheisen jutun putkeen? Innostuin nyt jotenkin tässä kaikessa sateessa ja pimeydessä kertomaan teille tuosta meidän, myöskin sateisesta, mutta muuten niin aurinkoisesta päivästä. Ikäänkuin nyt teillekin vähän aurinkoa harmauteen… tai jotakin sellaista 🙂

Meillä on muuten nyt myös kova tohina saada kiitoskortit kohti postilaatikkoa, joten siitä minulle kai tuli tämäkin idea kertoa teille lisää vieraille osoitetuista jutuista häissämme. Ensin lahjat ja sitten lopuksi pieni viesti.

Niin, voihan häiden vieraskirjat. Oletteko koskaan huomanneet, miten tylsiä ne ovat? Siis ne, joita löytää kirjakaupoista tai tavaratalojen paperiosastolta? Valkeita tiiliskiviä, joissa on kliseisesti joko kaksi keltakultaista sormusta kannessa tai hääpari, ja hyvässä lykyssä vielä yksi punainen ruusu tunnelmaa luomassa. Ei kovin persoonallisia. Eikä siinäkään oikeastaan mitään, helppohan sellaista olisi tuunailla kaikenlaisilla silkkipapereilla ja skräppijutuilla, mutta kun kukaan ei kirjoita niihin. Kuulun siis myös itse tähän samaan häpeälliseen joukkoon. Olen ollut aikuisiällä muutamissakin häissä, enkä muista kirjoittaneeni yksissäkään vieraskirjaan? Homma on vain yksinkertaisesti unohtunut siinä vaiheessa, kun olen poistunut ensimmäisen kerran kirjan luota ja ajatellut kirjoittavani siihen sitten myöhemmin, ehkä ruoan jälkeen.

 

 

Päätin sitten ottaa opikseni omasta laiskuudestani ja vaivata päätäni oikein kunnolla tämänkin hääidean kanssa. Ensin ajattelin kaikenlaisia trendikkäitä vintagejuttuja, lintuhäkkejä ja sellaisia, monta ideaa sain myös Amerikan Marthalta. Tuntitolkulla noita kaikkia kekseliäitä toteutuksia selaillessani kypsyi ajatus pikkuhiljaa myös meidän vieraskirjan muodosta. Pienenä vienona toiveena vieraskirjan toteutukselle oli suuri vastausaktiivisuus, helppo toteutus ja ennenkaikkea se, että vieraat kirjoittaisivat muistoksi muutakin kuin Onnea, vaikka sitä totta totisesti tarvitaan aina. 

Näitä ajatuksia pyöritellessäni ehdotin sulhaselleni taas eräänä heinäkuisena päivänä, että toteuttaisimme vieraskirjan korttien muodossa. Siis ihan perinteisten postikorttien. Mielellään kyllä tietenkin jollain tyylikkäillä kuvilla varustetuilla postikorteilla. Jos sellaiset löytyisi, niin projekti lähtisi käytiin. Kukin vieras saisi omansa paikalleen, kynän käyttöön ja ohjeistuksen kirjoittaa pieni viesti korttiin. 

Ja löytyihän ne sellaiset kortit, sieltä Happy Mondaysta, josta jo edellisessä jutussa mainitsin ( ja ei, emme tee mitään yhteistyötä, mainostan tätä ihan silkasta hyväntahtoisuudestani ). Tuollaisia tyyliteltyjä vintage kortteja ja tosi kelpoon hintaan vieläpä. Pelkäsin nimittäin, että kivat kortit maksaisivat vähintään euron kappale, mutta mitä vielä: 32 korttia kahdeksalla eurolla. It’s a deal then! 

 

 

Hiukan jännäsin paketin saavuttua, että a.) ovatko kaikki kortit samalla kuvalla ja b.) millainen kääntöpuoli korteissa olisi. Onneksi onni oli myötä tässäkin ostossa, kuvia oli varmaankin kahdeksaa erilaista ja kääntöpuoli mitä mainioin kirjoittamista varten, täysin tyhjä. Ja kuulkaa, kaiken kukkuraksi siellä kääntöpuolella oli vielä stetson hattu, voi vitsi mitten nappijuttu! Häämatkamme kun sijoittui Jenkkien etelävaltioihin, myös Texasiin tottakai, ja kattauksessamme oli jokainen pöytä nimetty kunkin vierailtavan osavaltion mukaan. Miten kaikki kävikin niin hyvin yhteen? Noh, kääntöpuoli oli siis vapaana kirjoitukselle, joten keksin kortteihin yhteensä noin kymmenen erilaista kysymystä ja loppuun vielä tilaa kunkin omalle tervehdykselle. Tuosta ylläolevasta kuvasta saatte ehkä vision miten homma toimi? 

Ja kun tässä jo toista postausta putkeen kehun omia ideoitani, niin antaa mennä sitten: tämäkin idea toimi kuin unelma. Tottakai vieraita kehoitettiin juontajien toimesta vastaamaan näihin, mutta fiksuja vieraita kun kutsuimme, niin osallistumisprosentti oli 90%. Voitteko uskoa? Lähes jokaiselta tuli siis vastaus ja useimmilta myös omat terkut. Voitte varmaan kuvitella miten hauskoja hetkiä meillä sitten oli lukiessamme näitä viestejä häiden jälkeisenä sunnuntaina, viinilasillisen kera. Ihan mahdottoman mukavia. Toistanemme tämän rituaalin jokainen hääpäivä ;)

Mutta mitäs te tykkäsitte ideasta, minusta aika kelpo vinkki tämäkin? Väittäisin myös edullisemmaksi kuin moni ylihintainen kaupan vieraskirja, josta täytetään ehkä kaksi ensimmäistä sivua. Ja jos korttien palautusta mietitte, niin askartelin näille ihan oman boksin, josta en tähän hätään saanut kuvaa… majailee jo varaston uumenissa. 

Mutta sellainen se, meidän vieraskirjaidea. Nimitän sitä nyt ihan tahalleen vieraskirjaksi, koska en keksi parempaakaan nimitystä? Lopuksi saatte vielä taidonnäytteen maailman ehkä nopeiten tehdystä hääbingostamme, hihi, minulla on näitä vielä 33 kappaletta jemmassa, kuka haluaa? :D

 

 

Ja mitäs luulette bingon palkinnoksi, jos palkinnonantaja on tämmöinen synnynnäinen kuninkaallisfani? 

 

 

Special edition roséeta, förstås. Hääkamumme samalta kesältä, naapurin Madde & Chris ne siinä! Lahjan saaja tosin näytti vähän epäröivältä vastaanottaessaan pulloa, mutta onhan nämä jutut tehtävä selväksi alusta alkaen, kuninkaalliset hössötykset ja minä kuljemme tiiviisti yhdessä :)

 

Sellaista, seuraavaksi ehkä jotain muuta aihetta, mutta kerron kovin mielelläni vielä häistäkin… mikäli kestätte lukea :)

 

<3: Tyyne