Ruokaperjantai

Tiedätte varmaan, että välillä on päiviä kun ei jaksa kert kaikkiaan miettiäkään (töissä syötyä) lounasta saatikka vaivautua loihtimaan illalla jotakin perinteisestä poikkeavaa päivällistä. Sitä vaan popsii päivisin nopeasti väsättyä salaattia ja iltaisin hyväksi havaittua peruna + kala + kasvikset yhdistelmää. Hyvää arkimeininkiä kummiskin. 

Mutta.

Sitten joskus, joskus kun oikein tarvitsisitkin jotain muuta kuin rutiiniruokaa, niin silloin sattuukin kohdallesi se perjantai, kun pääset herkkujen äärelle. Ja vielä jos on oikein onnenperjantai, kuten tänään sitten oli, niin lounaslaskun kuittaa joku muu. Olen aika iloinen, että juuri tänään näin 🙂

 

Lounaspaikkana toimi minulle uusi tuttavuus, Pastis. Olin kyllä sentäs kuullut paikasta (pelkkää hyvää). Alkupalaksi söin kuohkeaa maa-artisokkakeittoa. Ja se, ah, se oli kuohkeaa ja niin erittäin hyvää!

Pääruoaksi tilasin eteeni kuhaa. Ja voi luoja, minä se tykkään kalaruoista ja tässä oli kyllä pitkään aikaan paras syömäni kala-annos. Mitkä maut, mitkä yhdistelmät ja mitä vielä, en tiedä, mutta kaikki kohdillaan minulle. 

Jälkkäriä kysyttäessä olin sitten vielä niin onnessani kuha-annoksesta, että en olisi tarvinnut makeaa ollenkaan. Samaa mieltä olivat myös lounasseuralaiseni, mutta koska tarjoilija välttämättä suositteli ja kehui, niin saapui pöytäämme jaettavaksi tämä yksi annos suolapähkinäistä creme bruleeta. Jos pidät suolaisen & makean yhdistelmästä, tykkäät tästä taatusti. 

Mutta koska minä se olen sellainen makeiden herkkujen kaveri, jätin suolaiset bruleet seuralaisille ja kipitin räntäsateessa Stockalle. Sieltä leivostiskiltä otin mukaani kaksi Runebergin torttua (kiitos Ella F. eilisestä postauksestasi;) ) ja kipitin vielä kovempaa vauhtia kohti kotia, jossa odotti kuppi kuumaa kahvia. Nämä yhdessä sitten olivatkin<3

Kiire oli niin kova, että herkku syötiin ihan suoraan leivosboksista, välillä näin. Ei se niin nuukaa ole :)

No. Sitten vähän lepuuteltiin ja tutkailin sieltä samaisesta tavaratalosta tekemiäni tämän vuoden ekoja alelöytöjä. Voin esitellä niitä jossain vaiheessa, kun armas aurinko suostuu antamaan muutaman valonsäteen kuvaushetkiin. Mutta löydöt olivat pienet ja kivat.

Illemmalla olikin aika tarttua vielä imurin varteen ja suunnata sen jälkeen kauppaan täydennysostoksille. Eilen muuten samoihin aikoihin liikkuessani törmäsin Tarja Haloseen ja tänään yhteen kaveriin. Mitä tästä opimme? Kotoa poistuminen pimeälläkin voi tehdä ihan hyvää.

Puuttuvat ainekset löytyivät kaupasta ja sillä välin taikinani oli kohonnut jo tosi hyvin.

Sitten paistamista, kypsennystä, kiehuttamista, uunin tarkkailua ja viinin kylmettämistä. Lopputuloksena vähän vaihtelua illallisiin ja uusia ruokakokeiluja.

Päivän menu koostui siis katkarapupadasta, jonka ohjeen bongasin Hesarin ruokasivuilta. Mun yks lemppariosio Hesarista on Ruoka Torstai ja etsin usein jälkeenpäin netistä siinä esiintyneitä ohjeita, koska en jaksa aloittaa leikekirjan tekoa. 

Kaveriksi padalle suositeltiin tuorettaa patonkia, joten ei muuta kuin jauhot pöllyämään. Tämä patonki/ sämppisohje on tällä hetkellä minusta ensinnäkin maailman helpoin ja toisekseen paras. Näin rustiikkista ja ihanaa sämppäriä en ole ennen viime vuoden kevättä leiponut. Kiitokset tästä reseptistä menee Kaitaliinalle. 

Näin sitten päätettiin mainiosti aamupurolla alkanut, Pastiksen lounaalla täydentynyt ja katkarapupadalla patonkeineen pikkuhiljaa loppuva perjantai. 

Voin kuulkaa sanoa, että tuntuipa pitkästä aikaa taas perjantaille, juuri sille viikonloppua odottavalle fiilikselle. Nähtävästi tekee hyvää silloin tällöin poistua työkasojen viereltä vähän aiemmin kaupungille ja sitten vasta kotiin. 

Spontaanit jutut virkistää arjen.

Viikonlopun tuntuista viikonloppua teillekin! …hmm. Kuulostipa hupsulta, mutta tiedän että ymmärrätte mitä tarkoitin :)

 

<3:Tyyne

 

p.s en pidä näistä kännykkäkuvista itsekään, mutta uuden kameran hankintaan asti… tätä tämä on :(