Kai asiasta valittaa saa
Minä se olen ajatellut pitää blogini sellaisena hyvien juttujen paikkana. Toki välillä kiukuttaa, mutta ei sitä nyt aina tarvitse muille asti välittää.
Mutta, koska poikkeus vahvistaa säännön, niin puhutaanpa välillä vähän valittamisestakin.
Olen ollut asiakaspalvelutyössä monta vuotta aikoinaan, opiskeluideni ohella. Suosittelen lämpimästi (sekä opiskeluita että asiakaspalvelutyötä) kokeilemaan edes hetken verran. Aika hyvä koulu käydä läpi ja oppia itse olemaan asiallinen kuluttaja.
Meillä, kuten teilläkin varmaan, on suosikkiruokakauppa. Käymme siellä noin kerran viikossa ja tottumuksesta seurailen aina aika tarkkaan kuittien sisällön. Se ei ole varsinaisesti mitään kyttäilyä, mutta oma pieni hassu tapani pysyä selvillä mitä maitolitra tai kilo omenoita maksaa. Olin meinaa aikoinaan melkoinen haka tietämään tuotteiden hintoja, kun niitä eräänkin kesän hihnalla skannailin & sitäkautta hintatietoiseksi kerran jo opin :)
No mutta. Eräs ilta tuttuun tapaan automatkalla kaupasta kotiin tutkailin kuittia ja huomasin…virheen! No ei siinä mitään uutta, bongailen niitä melkein jokaisesta kuitista, aina jokin hinta heittää, mitä en kyllä ymmärrä yhtään. Yleensä en jaksa kotona naputella reklamointisähköpostia kauppiaalle, mutta sillä kertaa päätin että kyllä nyt kerran neljässä vuodessa sen voi tehdä. Olin siis katsonut, että juustopakkaus maksaa 12,90 mutta kassa (raukat saavat aina syyt) oli ottanut hinnaksi 14,95. Sähköposti lähti ja jo seuraavana päivänä sain juusto-osaston päälliköltä vastauksen. Saisin kuulemma koko väärin rahastetun summan takaisin, ohhoh! Kylläpä kannatti vaivautua sähköpostittelemaan.
Sitten kuluu muutama viikko ja lounastan työpaikallani eineslohikeittoa. Kyllä, välillä sorrun näihinkin. Siinä sitten laitan ensimmäisiä lusikallisia suuhun ja alan yskimään. Herranjesta, sentinkokoinen musta muovinpala löytyy suustani. Ihmettelin sitä siinä sitten työkavereitteni kanssa ja sain ehkä pikkuisen trauman. Keitto jäähtyi ja jäi syömättä. Valokuva tapauksesta, tai siis keitosta esineineen ja taas sähköpostin naputteluun. Nopeasti tulee vastaus tästäkin ja ohjeet lähettää vierasesine tarkempaan syyniin. Näin toimin ja pian on kotonani kuuden euron tuotehyvityslahjakortti kyseisen keittofirman tuotteisiin. Okei... ehkä kokeilen palauttaa luottamukseni valmiiseen lohikeittoon.
Sitten paistelemme yksi ilta sitä maailman (nooh, ehkä Suomen) perinteisintä ruokaa: kalapuikkoja & perunamuusia. Vaan emmepä paistelekaan, sillä kalapuikot ovat aivan oudonnäköisiä, sellaisia että kylmäketju on katkennut jossain tehtaan ja kaupan välillä. Vaihteenvuoksi mies hommiin ja naputtelemaan viestiä kalapuikkotehtaalle (jo on ihme tuuria, minä tuumin). Taas kuluu viikko ja saapuu selvitys pilaantuneista puikoista, kuten arvelimmekin: kylmäketju katkennut. Hyvityksenä viiden euron myymäläkohtainen lahjakortti. Okei, ihan kiva, kalapuikot kun maksoivat ostettaessa euron paketti :)
No huh hu, mikä reklamointisysäys, ajattelen ja alan leipomaan synttäriherkkuja.
Tai luulen alkavani, loppuu lyhyeen sekin homma kun jauhomitassa näkyy jonkinlainen vierasesine siinäkin. Vähänkuin tiskiharjan yksi harjas tai erittäin erittäin paksu valkea hius. Aika tuohtuneena jo marssin essu päällä koneelle ja vielä kerran klikkailen jo tutuksi käyneille reklamointisivuille. Selitän ystävällisesti, että ei tämä muuten ehkä vaivaisi näin paljoa, mutta kun synttärileivonnaisia ja hygienia ja riskit ja niin edelleen. Olen tosi tarkka muille tarjottavista herkuista, joten uusi jauhopussi auki ja leivontapuuhat jatkukoon. Viikko tästä ja saan taas kerran viiden euron tuotelahjakortin…
Huh mikä reklamointisyksy!
Voinette kuvitella, että tuon rupeaman jälkeen tunsin itseni lähes ammattivalittajaksi? Mietin kerran jos toisenkin, että onkohan kaupoilla jokin mustalista henkilöistä, jotka ainavaan tukkivat sähköpostit juuri tällaisilla viesteillä? Minä kun vasta ihan ensimmäisiä kertoja koskaan ryhdistäydyin ja reklamoin ruoka-asioista…
Selvisipä siinä samalla aika monen kaupan tai yrityksen tavat toimia reklamoinnin kanssa. Kaikille yhtä oli hyvin nopea vastaus eikä epäröinnin sanaakaan, etteivätkö viestini pitäisi paikkansa. Syviä pahoitteluita ja pieni hyvitys jokaisesta virheestä.
Minulle jäi näistä ihan hyvä mieli, sellainen, että minuun uskottiin ja otettiin todesta. Onko teillä kellään vastaavia kokemuksia, onko normaalia että näitä sattumuksia tulee näinkin usein, jaksatteko välittää hiuksista ja muovinpaloista ruoissanne? Minua alkoi nimittäin jo vähän ärsyttämään, kun kerroin reklamoinneistani tutuille ja he vain tokaisivat, että kuinka viitsin vaivautua… Nooh, meniväthän nuo loput valitukset jo aika rutiinilla :)
Hyvin kävi, kummiskin! Huomenna voisi sitten syödä vaikka sitä täyteläistä lohikeittoa… kun on oikein lahjakorttikin ;)
<3:Tyyne