Häät: Hääkarkit ja vieraslahjat
Hääkarkit, nuo pienet juhlapöydän alkupalat. Täysin turha juttu vai ilostuttava makupala?
Olen ollut aikuisiällä vissiin neljissä häissä. Muistaakseni kaksissa niistä on ollut hääkarkit. Kummatkin olen unohtanut syödä. Ehkä juuri siksi oma asenteeni näitä kohtaan on vähän niin ja näin.
Tavallaan olisi hauska muistaa vieraita pienellä makupalalla heti alkuun. Nähdä vähän vaivaa, että jokaisen paikalla odottaisi ostettu tai itsetehty herkku. Mutta siinä vaiheessa, kun vieras pääsee istahtamaan paikallensa, on hän kuitenkin pahimmassa parhaimmassa tapauksessa matkustanut ikimuistoiseen hetkeemme jo edellispäivästä lähtien. On istuttu autossa tai junassa, uudelleen kirkon penkissä, taas autossa, seisty odottaen hääparia, skoolattu, etsitty paikkaa ja vihdoin istuuduttu pöytään. Kiinnostaako siinä vaiheessa oikeasti enää mikään muu kuin kylmä juoma ja kuuma ruoka?
Toisaalta taas, kun meilläkin on vain lähipiirin häät, tietävät kaikki aika hyvin millaisia olemme. Tällöin esim. itsetehty cookie odottamassa sievässä sellofaanissa jokaisen paikalla, olisi varmasti ilahduttava asia. ”Voi että, onkohan Tyyne ja hänen miehensä itse tehneet nämä” ”On kyllä niin heidän tyylistä” ”Kylläpä ovat nähneet vaivaa, ihanaa”.
Ellei cookie sitten ole sulanut pöytään jo siinä vaiheessa, kun pappi on vasta sanonut Aamen.
Mikä merkitys näillä namuilla oikeastaan on? Tuovatko ne jotain lisäarvoa hääjuhlaan tai vieraiden muistamiseen? Vai ovatko ne taas vain yksi pakollinen lisä kattaukseen?
*****
Nykyäänhän netti on pullollaan erilaisia muitakin vieraslahjaideoita. On siemeniä pienessä pussissa (jotka voi istuttaa vaikka kukkapenkkiin), hääsaippuoita, huulirasvoja, viuhkoja, viinipullon sulkijoita, pelikortteja, pieniä kehyksiä…mitä vain tuleekaan mieleen! Tässä ainakin yksi linkki nettiputiikkiin, joka myy tarvikkeita niin häihin kuin baby showereihin.
Mutta mitä joku sinkkukaveri tekee pussillisella pionin siemeniä, kun mukana on vain pieni clutch ja määränpäänä lähinnä häistä bongatun maalaisserkun jatkot? Ei niin mitään. Viinipullokin pitää ennemmin saada auki, eikä suljettua. Hääpari saa siis hyvässä lykyssä seuraavana aamuna siivota joko 70 sulanutta suklaapalaa tai kotiinsa samanverran paketissa olevia tuoksusaippuoita, joista seurauksena on vain pahentunut migreeni.
Nämä karkit ja lahjathan ovat siis taas vain yksi keino stressata vähän lisää. Tai sitten vaan unohtaa moiset hössötykset ja jatkaa häiden suunnittelua omaan tapaansa. Lähtökohtaisesti veikkaankin, että meidän häissä ei hääkarkeilla hempeillä tai turhakkeita jaella. Mieluummin säästän namut karkkibuffaan (tuleeko sellainen? en tiedä?) ja kukkien siemenet parvekelaatikkoon.
Jos kuitenkin saisimme jonkun älyttömän siistin idean (hih), niin toki tämän toteuttaisimme. Mutta emme vain siksi, että se nyt vain kuuluu hääperinteisiin. Voi kuuluakin, mutta jos siihen ei löydy luonnostaan mitään oman tyylistä ideaa, niin miksi vaivautua.
*****
Nämä karkit ja vieraslahjat menevät oikeastaan hiukan samaan sarjaan sen kanssa, että tarjotako alkumaljana kunnon kuoharia/samppanjaa vai kunhan vaan jotain kuohuvaa? Jotenkin se skoolausmaljahan on vain sellainen pikainen tervetulojuttu? Mulla jää tämmöiset maljat usein puolitiehen nekin. Ei siinä juomasta nautita, vaan hääparin näkemisestä ja yhteisestä onnitteluhetkestä ja tervetulotilaisuudesta…eikö niin?
Yhteenvetoa todettakoon, että hääkarkit ja vieraslahjat ovat meillä täysin checklistin ulkopuolella. Muistissa kyllä, mutta siellä jossain alitajunnassa, että jos nyt joku idea…niin sitten.
Niin. Vaikka ovathan nämä kivannäköisiä.
