The Great Gatsby
Tämä elokuva on pitänyt käydä katsomassa jo aikapäiviä sitten, mutta ”aikaa löytyi” vasta nyt. Ja kaiken huipuksi leffaliput olivat voimassa tokavikaa päivää, joten mars matkaan ja kohti 20- lukua!
En oikein tiennyt mitä odottaa, joten laitoin vain 3d- lasit päälle, otin kulauksen pepsiä, kourallisen poppareita, muutaman namun ja hyvän asennon leffateatterin pimeydessä.
Olin kyllä etukäteen päättänyt sen verran, että keskityn enempi visuaalisuuteen, koska se oli yksi elementti, miksi tämä elokuva ylipäätään kiinnosti minua. Ja sitä visuaalisuuttahan riitti. Sulkia, hapsuja, helmiä, röyhelöitä, tanssikohtauksia, upeita kartanoita (tietääkö joku sijaitsiko kartanot oikeasti Long Islandilla?), vanhoja autoja ja niin edelleen. Mutta tässä 20-lukulaisuuteen sekottui mystisesti myös niin 70- kuin 2000-lukukin.
Meinaan sitä, että elokuvan musiikkivalinnat olivat hivenen outoja, mutta toki hyviä. Tässä oli ilmeisesti tarkoituksella haettu jotain crossoveria, koska Beyoncen tai Lana Del Reyn hittien tullessa kesken 20-lukulaisten kohtauksien, kärsi elokuvan ”autenttisuus” hieman. Tähän kun vielä lisäsi 3d lasien tuoman tunnelman, näytti elokuva enemmän fantasiatyyppiseltä iloittelulta, kuin 20-luvun kertomukselta. Ja se 70-luvun fiilis tuli niistä tanssikohtauksien rumpukompeista.
En tiedä sitten, että millainen tunnelma olisi ollut ihan tavallisessa näytöksessä?
Jokatapuksessa, tykkäsin elokuvasta ja näyttelijöistä. Visuaalisuudesta ja tarinastakin. Ei tämä nyt mikään järjetön hitti ollut, mutta kivaa viihdettä, etenkin kun elokuvan tyyli on nyt melkoisessa huudossa.
Ainoa miinus tulee niistä namuista, hih. Söin varmaan max kymmenen karkkia ja hirveä ylitila! Vaikea selittää, mutta jotenkin se sokeri meni suoraan… verenkiertoon? Ei tullut kauhean kiva olo. Namut jääkööt sinne laareihin ensi kerralla :)