Dieetin kuukausikatsaus: Kesäkuu ja heinäkuu
Noniin. Saatte nyt kaksi kuukautta kerralla!
*****
Kesäkuussa liikunnat toteutuivat lenkkeilyn avulla. Sali meni kesätauolle ja siinä samalla myös vähän pidemmälle tauolle, sillä seuraavan kerran pääsen kunnon lihaskuntotreenien makuun vasta häämatkamme jälkeen, lokakuussa. Mutta ei se mitään, kotonakin on jonkinlaiset painot ja lokakuu on aina ollut mulle se paras kuukausi liikuntajuttujen kannalta. Silloin on hyvä aloittaa uudella saliohjelmalla, oikein odotan sitä.
Mieliteoista sitten. Niitä on tottakai ollut tasaisin väliajoin, kelläpä ei olisi. Tuoksuvat grilliruoat ja kutsuvat jäätelökioskit, aijai. Mutta voitte uskoa, että näiden 10 kuukauden aikana (sen verran elämäntaparemppaa on nyt takana!) olen oppinut aikamoiseksi mestariksi siinä, että yksinkertaisesti vain kitken moiset herkutteluajatukset pois. Tai sanotaanko niin, että ajatukset kevyesti sulaneesta jäätelöstä mansikoilla pysyvät, mutta eivät muutu teoiksi asti ;) Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi herkutellut. Olen tottakai. Mutta en siis siltikään ole sellainen ärsyttävän trendikäs terveellisesti syövä, joka sanoisi että ”nykyisin herkuttelu tarkoittaa minulle luonnonjogurttia tuoreilla marjoilla”. Tuo äskeinen tarkoittaa nimittäin kyllä edelleen välipalaa ja Ben & Jerry’s:n Strawberry cheesecake & pizza niitä herkkuja.
Tästä päästäänkin näppärästi siihen aiheeseen, jonka olen käytännössä karuimmin huomannut: sokeriaddiktio. Auta armias, jos vähän nautiskelet itsetehtyä prinsesstårtaa Madden häiden kunniaksi ja popsit pari Maraboun suklaanougatsydäntä, johan jää päälle! Seuraavana aamuna on suoranainen pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja syödä loputkin kakusta. Sokeriin jää nii-iin koukkuun, oletteko huomanneet? Siksi siihen liittyvät mieliteot onkin parempi vain kitkeä pois ja jäädä mieluummin odottelemaan herkkupäivää. Sokeri vaan on p-e-t-o-l-l-i-s-t-a. Parempi se on myöntää, kuin mennä sen pauloihin. Mutta edelleen: kohtuus kaikessa ja sitä rataa…
Kesäkuun lopussa oli tietenkin myös pieni kriisi, kuten kait jokaisella kesälomailijalla. Kiloja tuli vähän lisää, mutta niistä päästiin nopeasti eroon. Ai miten? No palaamalla siihen normaaliin arkiruokavalioon.
Kesäkuu loppui siis lopulta hyvin. Dieetin vauhti on t-o-d-e-l-l-a-k-i-n hidastunut, mutta enpä ole itsekään ollut aktiivisimmillani, vaikka luulisi että vetäisin parhaillaan hillitöntä loppukiriä. Lopputulemana plussineen ja miinuksineen tulos taisi olla: -500g. Itkeäkö vai nauraa, en tiedä. Syytän vaikka Madden häitä ja kesälomaa. Ha ha.
*****
Heinäkuu alkoi reippaasti töihinkävellen. Mikäs siinä aamuauringossa tepastellessa. Ja erityisesti heinäkuun toisella viikolla solmin lenkkareita jalkaan harva se ilta töiden jälkeen. Olo oli ihan mahtava ja vaikka lenkit ei niin kevyesti rullanneet, niin menivät ne silti tosi kivasti. Etenkin kun mietti 31.8 koittavaa Midnight Run:a. Loppukuusta lenkkien tielle tulivat hääkiireet. Kyllä, käytän niitä ihan häikäilemättömästi tekosyynä lenkkien vähenemiselle. Kuten olette varmaan huomanneet, niin blogi on suorastaan pursunnut hääpostauksia koko heinäkuun. Ideoita on tullut ovista ja ikkunoista Marthalta niin paljon, että onhan niitä pitänyt toteuttaakin. Ja kiire tässä tulee silti, vaikka tälläkin viikkoa olen joka ilta jättänyt lenkin väliin ja istahtanut keittiön pöydän askartelutarvikekasan ääreen ja pistänyt hihat heilumaan. Hop hop. No mutta hei, kohta tämä on ohi ja mulla on loppuelämä aikaa lenkeille. En ota stressiä. Kyllä minä sen kympin juoksaisen tasan kuukauden päästä, vaikka mikä olisi. Häät ovat nyt oikeutetusti tärkeyslistan kärkisijalla.
Ruokien suhteen olen käyttänyt edelleen hyväksihavaittua reseptiä: herkkupäivä/vko. Olen iloinen, että olen ottanut tämän käytännön kunnolla vasta tässä urakan loppupuolella. Alussa kun kannattaa olla niin tiukkana, kuin ikinä vain pystyy, sillä silloin tehdään kovin pohjatyö. Nyt voi jo lepuuttaa hermoja ja syödä väl…kerran viikossa mitä mieli tekee.
)
Aloin itseasiassa viime viikonloppuna miettimään, että loppuukohan tämä morsiusdieetti* jossain vaiheessa? Elämäntapojen muuttaminenhan ei lopu, lenkit ja salitreenit jatkuu, samoin oikein syöminen. Mutta se nipotus siitä, ettei voisi ottaa ruoan kanssa valkkaria tai leffaan karkkipussia, lopuiskohan se? Sillä se on dieettamista. Olen neljän kilon päässä mystisestä tavoiteluvustani, enkä tasan pääse siihen hääpäivään mennessä. Ellei ihmeitä tapahdu (ja niitähän toki tapahtuu). Harmittaako? No ehkä vähän. Mutta toisaalta sitten taas… tiedän viimeisimmän pukusovituksen perusteella, että puku istuu mulle tällä hetkellä täydellisen hyvin, ei purista eikä kiristä. Kauhukuvat eivät käyneet toteen: pukua ei tarvitse korjata mitenkään muuten, kuin lyhentää helmaa. Pieni hymy tähän väliin. Minähän nimittäin tein juuri sen, mistä kaikki hääpukumyyjät varoittelivat: älä osta liian pientä pukua. No niin no. Ostin silti, sillä tiesin että itsekurini pitää. En silti suosittele kaikille autuaasti samaa tekoa. Kyllä siinä tulee kaupanpäälle muutama painajainen ja pari kertaa menetetyt hermot. Mutta niille, jotka kestävät painetta ja tietävät kurinalaisuutensa, niille suosittelen sitä lämpimästi.
Mutta ne tulokset: senttejä taisi lähteä lantiolta kolme ja muualta 0,5-1cm. Kiloja heinäkuussa yhteensä n. 1,5kg. Eli pisteet tiukalle lenkkiviikolle, ananasmehulle ja runsaalle salaattien syönnille. Ilman teitä en olisi tähänkään tulokseen pystynyt.
Elokuu alkaa huomenna. Häät on lähellä. Kiloja muutama jäljellä. Lenkkitreenejä luvassa. Pitkä häämatka herkkulandiaan odottaa. Mitä tästä kaikesta pitäisi nyt ajatella? En tiedä, ehkä pohdin sitä vielä kuukauden verran. Kirjoitan sitten syyskuun alussa teille syväananlyysin elämäntaparempasta ja dieetistä, miltä kuullostais? Olette niin ihanasti moni myötäelänyt ja tsempannut minua tässä projektissa, iso kiitos siitä jo nyt! <3 Vuosipäivähän koko tälle touhulle olisi lokakuussa…joten katsotaan keksisinkö sinne teille tsemppaajille vähän ylläreitä. Olen miettinyt kaikenlaista :)
Mutta näillä mennään siis edelleen, herkkupäivää odotellessa…
<3: Tyyne
*) Ja se morsiusdieetin loppu. Sen ajattelin olevan vasta sitten, kun häät on kirkossa kuulutettu ;)