Häät: Kukat kimppuun
Lomaviikolla oli aikaa uhrata muutama ajatus myös kukkasille, nimittäin hääkimppuun tuleville kukkasille.
Olin jo aiemmin tiedustellut sen verran kukka-asiaa, että vierailin viimeisimmän kampaamokäynnin yhteydessä eräässä aivan ihanassa kukkakaupassa, joka sijaitsisi vielä sopivasti kampaamon naapurissa, eli kukat siis saisi napattua sieltä kätevästi mukaan hääpäivän aamuna.
Myyjä oli aivan loistavan asiantunteva ja ymmärsi heti ideani niistä muutamasta epämääräisestä (jotain öö, sellaista maalaisromanttista, ehkä luonnonkukkaa..hmm..ei,ei ole teemaväriä..jotain joo tommosta just..) lauseesta, jotka hänelle esitin. Hän sanoi että kimpun tulisi olla melko pieni, koska olen tämmöinen hoikka (öööhh?? noh, myyjä olikin mies) ja melko lyhyt. Väreissä olisi hyvä olla jotain säväyttävää mukana ja esimerkiksi reipasta limeä vihreänä. Liike olisi heinäkuun kiinni, mutta voisin mennä elokuun alussa sopimaan tilauksesta tarkemmin. Jes. Käyntikortti minulle ja se eräs kysymys myyjälle: Mitähän tämä lysti sitten maksaisi, noin suurinpiirtein? ”No sanotaan, että kimppu noin 100-150 euroa.”
…Oookei..ja vähemmän iloinen morsian kävelee liikkeestä kohti kotia…
Minähän en siis suostu maksamaan kimpusta, jonka heitän illalla juhlapaikan lattialle (tai toivottavasti jonkun syliin), satasta saatikka vieläkin enempää. En vain pysty sellaiseen. Etenkin, kun samoissa kukkakaupoissa myydään nättejä pieniä kukkakimppuja syntymäpäiville 20-40 eurolla. Miksi hääkimppu maksaa tuplat ja enemmän? Varmasti siinä on sidonta- ja materiaaliteknisiä lisiä, mutta silti: ????
No, jätin asian hautumaan ja palasin siihen sitten eräänä lomaviikon iltana. Kävin yhdessä toisessa kukkaliikkeessä, jota minulle oli suositeltu jo kihlajaistemme aikaan. Sieltä itseasiassa tulikin viime syksynä kimppu kihlajaiskahvipöytäämme. Liike sijaitsee aivan toisella puolen kaupunkia, mutta se ei olisi varsinaisesti ongelma. Joten auto parkkiin ja sisään liikkeeseen.
Vastassa oli herttainen ja erittäin puhelias nainen. Hän kertoi tohkeissaan erilaisista kukkavaihtoehdoista, sidontanauhoista, lajikkeista, kukkien säilyvyyksistä, väreistä, malleista ja sanoi samat kommentit koostani ja siitä, kuin kimppu voisi täten olla melko pieni, jne.
Olin tietenkin yhtä hymyä, kun myyjä esitteli ideoitaan ja vinkkasi, että vieheetkin voisivat olla ikäänkuin minikimppuja…joojoojoojooo(!). Ammattitaitoa ei siis tältäkään kauppiaalta puuttunut, päinvastoin.
Hienoa muuten huomata, että floristit kiinnittävät morsiuskimpuissa huomiota niin moniin asioihin: morsiamen pituuteen, kokoon, pukuun, kampaukseen, väreihin, jne.
Noh, sitten taas vähän arastellen se ikävin kysymys: Minkähänlaisen hintahaarukan antaisit kimpulle & vieheille?
”Sanoisin, että sidontatavasta riippuen…30-50 euroa. Mutta vaikka mitä tekisi, kimppu ei tule maksamaan 50 euroa enempää.”
MYYTY!
”Hienoa, kuullostaa erittäin hyvälle, tulemme sitten elokuun alussa uudelleen tilauksen merkeissä”, totesin hymyssäsuin myyjälle. Ja niin ratkesi taas yksi häihin liittyvä tekeminen:
-Hääkimppu ja vieheet
Kate valitsi sieviä pieniä kukkia.
Miten voikin hinnat vaihdella noin isossa haarukassa, en tiedä, mutta taas kerran: älä usko kaikkia hintoja, mitä muut puhuvat kimpuista etukäteen. Minullekin oli jo ennen hääsuunnitelmia kauhisteltu, kuinka kimput maksavat satasen tai satasia. Ajattelin pitkään, että niin se sitten on. Hääbudjettiin kuitenkin kirjasin päättäväisesti 60 euroa, maksimissaan. Mutta kappas, budjetoitu summa näyttäisikin riittävän. Oikein mainiosti.
Summan olen tietenkin valikoinut myös sen mukaan, että haluan söötin, romanttisen ja luonnonkukkamaisen kimpun. Ei mitään tiukkaa pyöreää ruusupallokimppua tai harvinaisia kukkalajikkeita. Ne automaattisesti nostaisivat hinnan pilviin.
Kysymys on siis siitäkin, mihin häissään haluaa panostaa ja missä pihistää/ pysyä kohtuullisuudessa.
Madde ei varmasti kimpun hintoja miettinyt.
Mutta nyt minulla on kliseisesti sanottuna unelmieni kimppu tiedossa, ihanalla sidonnalla, tyyliin sopivalla nauhalla ja kohtuuhinnalla. Jee! Pienet tuuletukset tähän!
Näin ne asiat hoituu, pikkuhiljaa :)
<3: Tyyne