Häät: Melkoisen Tyyne morsian

 

Aloin tässä miettimään tulevia häitämme.

Niihin on enää muutamia hassuja viikkoja, alle kaksi kuukautta.

Paniikkia ilmassa? Kakku valitsematta? Vieraslahjat keksimättä? Juomat hakematta? Pinna kireällä? Koristeet askartelematta? Morsiusdieetti kesken?

No jotain noista ainakin, mutta ei paniikkia. Pinna oli hieman kireällä muutama viikko sitten, mutta sekin meni ohi. Paras saamani neuvo häiden suhteen onkin ollut seuraava:

Muista pitää oma asenteesi positiivisena, se on tärkeintä.

Ja niin se onkin ollut. Jääkylmä faktahan on, ettei kukaan muu koe tätä juhlaa samalla tavalla kuin me, jotka sinne alttarille astelemme. Niillä, jotka sinne ovat jo aiemmin astelleet tai ovat myös astelemassa, voi olla jotain hajua siitä, mitä hääparin päässä liikkuu juhlavalmisteluiden aikaan. Muut vain odottavat (toivottavasti) tohkeissaan näitä rakkaudentäyteisiä juhlia.

Ja niin sen kuuluukin mennä.

Joku sanoikin, että hääjuhla järjestetään vieraille, mutta hääparin kunniaksi.

Olen siinä käsityksessä, että etenkin moni morsian muuttuu järjestelyiden aikaan melko hysteerikseksi, kun huomaa etteivät kaikki suhtaudu juhlatohinoihin samalla intensiteetillä. Eivät tietenkään. Eikä kuulukaan, ellei sellaisesta ole molemmin puolin esim. kaasojen kanssa sovittu. Eihän keneltäkään kai voi olettaa ylettömästi oman vapaa-ajan tai työpanoksen käyttöä edes (parhaimman) ystävänsä häihin. Vapaaehtoisuus on eriasia.

Itse sanoinkin kaasoilleni heti alkajaisiksi, mitä heiltä odotan: että ovat käytettävissä hääjuhlia edeltävänä ja hääjuhlapäivänä. Kaikenlainen hääaskartelu tai häätouhoilu vapaa-ajalla on ehdottoman vapaaehtoista, mutta toki sallittua :)

Kyllä häät ovat hääparin vastuulla ja jos ystävät haluavat auttaa järjestelyissä, niin se passaa mainiosti, mutta me emme ainakaan oleta kenenkään hikoilevan kauniina kesäpäivänä ja askartelevan meille huvin vuoksi pöytäkarttoja. Tai sitovan sataa riisipussia. Tai puhaltavan kahtasaata ilmapalloa. Tai yhdeksääkymmentä paikkakorttia. Tai leipovan samanverran pikkuleipiä bussieväiksi. Mutta jos joku haluaa, niin…. you know, olemme mielissämme.

Tällä tavoin asioita järkeilemällä (jo aikoja sitten) minä olen ainakin säästynyt ikävältä bridezilla leimalta. Tai öh, ainakin luulen niin?

Mutta siis, pointti taisi olla, että mieti hyvissä ajoin mitä oletat muiden tekevän häidesi eteen ja sano se asianomaisille ääneen. Vältyt kriiseiltä, kiukuilta, väärinymmärryksiltä ja känkkäränkältä.

Ja jos silti meinaa kiukkua pukata, niin säästä pahimmat moitteet häiden jälkeiselle palautteen annolle. Olen meinaa tässä nähnyt melko läheltä myös sellaista kaasojen välistä kränää, jonka syntyessä morsian ei voi olla kuin diplomaattisesti hiljaa, ottamatta kenenkään puolia. Ja tämä ei siis luojan kiitos ole omakohtaista kokemusta!

Täällä siis yksi erittäin Tyyne morsian, joka sai maanantaina mystisesti todella zen olon häiden suhteen. Sellainen on toki ollut muutenkin, mutta nyt vaan intuitiivisesti tiedän, että me olemme täysin hyvillä mielin menossa kohti ihania häitämme.

 

Hääpäivä on kuulemma niin lyhyt, että aloitan fiilistelyn jo nyt :)

 

 

 

Esimerkiksi suuntaamalla iltapäiväkahville aurinkoon toisen asianomaisen kanssa.

Kera häiden muistiinpanovihkosemme ja mm. näiden ajatuksien:

”Mitäs musiikkia sinne häihin nyt sitten tulisikaan…”

”Missä olisi hyvä paikka ottaa hääkuva..”

”Mitkä on karkkibuffan ehdottomat suosikit…”

 

 

Voikaa hyvin, älkääkä kiukustuko turhasta!

 

 

<3: Tyyne