Vuoden kivoin (ranne)koru
Hihhi. Piti vähän korjata tuota otsikkoa suluissa olevalla sanalla. Tietenkin viime vuoden kivoin koru oli ihkaoma timanttisormukseni, jonka sain hääpäivänä. Mutta toinen kiva, rakkauden ja toivon lisäksi on tietenkin usko. Eli tuo ristikoru.
Minä saan aina välillä sellaisia intuitiivisia tuntemuksia, että nyt on pakko ostaa pinkit farkut (ja sitten kohta ne on kaikilla) tai että täytyy hankkia valkea pitsimekko (ja sitten ei muuta näekään kuin niitä) ja sillä eräällä, tiedätte-kyllä-millä-matkalla sain päähänpinttymän ristisomisteisesta korusta. Pidin silmäni auki kaikissa vähänkin sellaisissa kaupoissa, mistä voisi koruja löytyä. Mutta enpä arvannut, että tämä ristikoruni tulee vastaan plantaasikaupungin pienenpienessä, mutta sitäkin söpömmässä putiikissa, jossa oli jos jonkinlaista paikallista koristelu-ja somistustavaraa, myös näitä koruja sitten.
Ja sieltä se lähti tämä koru mukaan. Myöhemmin matkalla törmäsin näihin ihan jokapaikassa, ostin vielä vähän fiinimmän version äidillenikin tuliaisiksi. Minusta tosi kiva, simppeli korunen. Tuo sopivasti särmää asuun kuin asuun, viimeksi uutena vuotena siihen kultamekkoon.
Mistähän jutusta saisi seuraavaksi etiäisen? Lupaan kertoa sen heti teille, kun aavistus iskee 🙂
<3: Tyyne
