Voihan pienet vauvat!

Minä en moisista tyypeistä tiedä tuon taivaallista, lähinnä nukkuvat ja syövät, kaiketi? Tai niin näytti tekevän ainakin yksi pienen pieni, vain kaksiviikkoinen tylleröinen, kun kävin häntä tapaamassa viikonlopun alkajaisiksi.

Tyttö nukkui nätisti sylissäni pitkän tovin, vaikka tätä kummitätiä jännittikin pitää moista pakettia sylissään. Ensimmäinen laatuaan nimittäin, noin pienen sylittely ja tämä kummitehtävä!

Odotin tapaamistamme beibin kanssa myös siksi, että minua kiinnosti paljon puhuttu vauvakuumeen tarttuminen. Jotkut sanovat saavansa sen helposti, toiset eivät ikinä? Tiedä sitten mitä tuo vauvakuume ylipäätään tarkoittaa, mutta en tunnistanut kyllä itsessäni mitään pakko-saada-vauva-myös– tuntemuksia kotiin saavuttuani, hih. Mites teidän muiden laita, tuleeko kuumetta pienistä söpöistä nyyteistä? 

Nyt minulla on sitten yhteinen matka alkamassa tämän neidin kanssa. Toivottavasti siitä tulee tiivis ja meitä molempia hymyilyttävä. Minuakin ainakin hymyilyttää, kun mietin omia kummejani, maailman parhaimpia tottakai omasta mielestäni. Ovat tuoneet minulle paljon hyvää ja opettaneet tavallaan. 

Minäkin halusin aloittaa yhteydenpitomme typyn kanssa minulle ominaisella tavalla, tuomalle hänelle kakkua. Prinsesstårtaa, tietenkin, kummitädin omaa herkkua. Ja koska beibi saa kakkua vain äidin kautta, niin itse sankarille jotain konkreettistakin. Mielestäni söpöin texashenkinen body, minkä löysin. Ostettu tietenkin Texasista, tytön syntymäpäivänä. 

Sellaista söpöyttä minun viikonloppuni piti muun muassa sisällään, näillä eväillä alkavaan viikkoon!

<3:Tyyne