Meillä on täällä New Orleansissa viimonen päivä, tai oikeastaan ilta.
Veikkaan, että tämän kaupungin nimi ei sano kovinkaan monelle juuri mitään? Jotkut ehkä tunnistavat kaupungin Yleltäkin keväällä tulleesta Treme- sarjasta? Seikkailtiin kyseisessä kaupunginosassa tänään. Kaupungiosa on kuulu siitä, että siellä asuivat aikoinaan kaupungin huippumuusikot. Nykyään alue onkin aika hintavaa, sillä sinne haluavat muuttaa ne, jotka sen taustoja arvostavat. Remppamiehiä näkyikin aikalailla, kunnostuksia vanhoihin taloihin tehtiin kovaa vauhtia.
Elo täällä koko kaupungissa on kyllä juuri sellaista, kuin Treme sarjassakin. Hurrikaani Katrinan vaikutukset näkyvät vielä osittain kaupungin katukuvassa. Kokonaisia kortteleita on vain suljettu, laudat ovissa. Nämä teemathan olivat sarjassakin pinnalla, kuinka kaupunki toipuu tuhoista. Ja sitten taas myös sarjasta tuttua musisointia piisaa sitäkin yllinkyllin ympäri kaupunkia. Bourbon street on kuuluisuudesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, aivan järkky turistirysä. Mutta muutama kortteli eteenpäin löytyy ihan helmi paikkoja! Baareja, joissa soittaa sulassa sovussa yhdessä niin parikymppiset poitsut, kuin vanhemmat herrasmiehet. Mahtavaa spontaania jamittelua, yleisö on niin mukana ja muusikot ammattilaisia. En voi kuvailla sitä livemeiningin ihanuutta tarpeeksi. Se on jotain sellaista, mikä tiivistää hyvin tämän kaupungin luonteen.
Sen sijaan shoppailu on jäänyt täällä ihan minimiin. Ne Nine Westit ja pari mekkosta, satunnaisia juttuja. Odotan parempia apajia sitten, kun päästään autolla ostareille.
Ruokaan sen sijaan on palanut taaloja enemmänkin, nam nam! Olen syönyt näinä viime päivinä epäilemättä parhaimmat osterit ikinä. Uskallan väittää näin 🙂 Samaa sanoisin myös sienirisotosta kampasimpukoilla. Oh my! Täällä olisi suorastaan häpeä tyytyä pikaruokaketjujen tarjontaan. New Orleans on kuulu mahtavasta ruokakulttuurista ja täällä kokit ovat tähtiä. Ravintoloita ei rankata ”10 parasta” vaan 100 parasta, tai sitten tunnettujen kokkien mukaan. Paikallinen tuttumme sanoikin, että meitä kohtaa ”rude shock” ruoan & kulttuurin kanssa, kun jatkamme syvemmälle etelään.
Kuten tästä jutusta käy ehkä ilmi, on NOLA kyllä hurmannut välittömällä olemuksellaan, kiehtovalla kulttuurilla, musiikilla, ruoalla, urheilulla ja ihanaakin ihanimmilla idyllisillä kortteleillaan! Toivottavasti tämä visiitti ei jää viimeiseksi tässä kaupungissa 🙂
Vähän on haikeaa lähteä täältä, nyyh. Mutta näin nämä päivät kuluu, loma onneksi jatkuu! Ja minä hain viimeisen NOLA illan kunniaksi Fro Yo:sta valkosuklaamoussen ja triplasuklaan makuista jääjugurttia mansikoilla, mustikoilla, kit katilla ja valkosuklaahipuilla, hihi kuinka överiltä kuullostaakaan. Toppingsit ja jugurtit sai siis valkata ja laittaa itse kuppiin. Ja jugurtin makuina olis ollut myös mm. synttärikakku(!) ja pink lemonade. Eilen testasin strawberry shortcakea. Herkkuja kaikki!
Nyt jaksaa sitten pakata kamat kasaan ja sanoa heipat tälle Citylle. Road trip jatkuu!
Take care!
<3: Tyyne
