Pahoittelut melko pitkästä tauosta, täällä ei ole suinkaan vältelty dieettikatsauksen tekoa, vaan ahkeroitu kaikenlaista, hääkutsuja toki pääasiassa 🙂

MUTTA SIIS: Täällä ollaan nyt samoissa fiiliksissä, kuin viime kuun katsauksessakin. Tekis mieli lähinnä hyppiä tasajalkaa ja kiukkuilla, mutta sen sijaan ajattelen että:

En tiedä, mistä tämä kahden kuukauden jumitus on tullut. Varmaan se on monien pienten asioiden summa. Olen stressannut ja kiusannut itseäni jo niin monta viikkoa tällä jumituksen pohtimisella, että antaas olla jo. Höllätään välillä!

Stressi se on nimittäin merkillinen juttu. Alan todella uskoa, että se vaikuttaa äärimmäisen paljon kehon toimintaan.  Ja kun ajatukset pyörii kahdeksatta kuukautta ruuassa ja siinä mitä & minkä verran seuraavaksi saa syödä, miksi tämä ei toimi, mitä pitäisi tehdä, jne. Nauttivat stressihormoonit selkeästi kyseisestä tilasta ja lietsovat jumitusta edelleen. 

Tapahtuipa sitten vahingossa niin, että mulla alkoi lomaviikko näin toukokuun kunniaksi. Ja vaikka taidan tuossa sivupalkissa muistuttaa teitä olemaan välillä vähän sukat makkaralla, niin hupsista vaan kuinka huono olenkaan itse moisessa! Ehei sittenkään rauhallista lomaa, aamupäivälenkkeilyjä, kahvihetkiä, kirjojen lueskelua, nauhoitusten katseluja ja muuta kivaa, mitä yleensä voisi kuvitella lomalla tekevänsä. Minä se täytin lomakalenterini aamu kasista iltamyöhään erilaisilla tekemisillä. Ei ole helppoa lomailla kotiympäristössä ilman suunnitelmia, niitä vaan tulee kehiteltyä ihan automaattisesti.

Noh. Tykkään kyllä siittäkin, että rutiinit säilyy. Sain niin kovan trauman jouluähkystä, että en kestäisi toista samanmoista retkahdusta. Siksi onkin ollut hyvä herätä aikaisin, käydä asioilla, hoitaa treenit vaihteeksi muuttoavun muodossa jne.

Rutiineista on kuitenkin puuttunut valmiiksi suunnitellut lounaat & välipalat. Aamupuuro on saanut kaverikseen voikkarin, välipala vaihtui vappuna munkkiin, kahvitauko skumppaan ja päivälliset buffet ruokaan. Muutossa otin lisäenergiaa limpparista ja taivaallisesta sitruunakakusta. Ei vaan nyt tullut mieleen nipottaa, että eikö olis omenaa… Olen siis sentään osannut olla ruoan suhteen sukat makkaralla. Napsinut suuhun mitä tarjolla on ollut.

Punnituspäiväni on aina torstaisin. Tällä viikkoa kävin vaa’alla kuitenkin jo keskiviikkona, koska se oli kuun eka päivä. Tiistai-iltana mielessä pyöri tietenkin vain kaikki nämä ei dieettiin kuuluvat ruuat viikon varrelta ja olin varma, että nyt vaaka näyttää pahasti takapakkia. Eikä siinä sinänsä mitään uutta, sillä samaa lukemaahan se on näyttänyt jo viimeiset kolme viikkoa.

Vaaka kertoi kuitenkin miinusta tulleen 200g. Olin vähän että häh? Tuloshan on siis lähes naurettava, mutta se että vaaka liikkui alaspäin pitkän tauon jälkeen virkisti mieltä kyllä. Rennompi ote ruokaan teki varmaan tehtävänsä ja hätisti niitä stressinpoikasia pois. Ja niinkuin eräs dietteihin enemmän perehtynyt ystäväni jaksaa aina mua muistuttaa: kun on yli puolivuotta pitänyt kehoaan tiukassa kurissa ja kaloreita minimissä, niin yksi hölläysviikko enemmänkin auttaa kuin tuhoaa. Ennenhän olen lähinnä vaan jumituksen iskiessä koittanut entisestään nipistää kaloreita. Nyt kävi vahingossa toisinpäin. Mitenkään määrätietoisesti en olisi ikimaailmassa uskaltanut pitää mitään hölläysviikkoa. Ja korostan, etten ole siis tarkoituksella mässäillyt, vaan ottanut välillä ylimääräisiä välipaloja tai lasin viiniä.

Kuukaudet säälittävääkin säälittävämmät tulokset:

Paino: -500g 

Sentit

Vyötärö: -3cm

Lantio: -2 cm

Rinnanympärys: -2cm

Eli jotain se keho on puuhastellut, vaikka ei ole sitä vaa’alla näyttänyt. Ei tästä nyt iloinen voi olla. Tai no kaikki nuo miinukset on tietty tuuletuksen paikka, mutta toivoisi sitä näyttöä niissä vaa’ankin lukemissa 🙁

No mut, mikään ei oo mennyt vielä pieleen, eikä se jumituskaan nyt kai kolmea kuukautta voi kestää!? Onneksi en oo menettänyt malttiani ja lopettanut liikkumista. Kyllä kaikki on kuitenkin mennyt kokoajan eteenpäin. Hih, huomaatteko tän mainion itsensä tsemppaamisen;)

Yks mainio keino muuten saada motivaatiota ja uskoa projektiin on vierailla vaatekaupoissa! Mä tein niin eilen. Kiertelin siellä vaan hypistelmässä kevätihanuuksia ja kun astelin autolle niin olin ihan ilonen, koska tiesin et Juhannusalejen aikaan mä siellä jo shoppailen 🙂

Kyl näin on. Ja mulla on maanantaista lähtien ihan uusia keinoja kokeiltavaksi dieettiin. Semmonen parin kuukauden treeniohjelma. Ajattelin että nyt on tiukan kuurin aika, eikä just ennen häitä 🙂

Nyt meen tokavikan lomaillan kunniaksi testailemaan Tommi K:n reseptillä tehtyä munakoisovuokaa. Katotaas kuin käy! 

Hyvä ruoka, parempi mieli 😉