Django Unchained.
Ensinnäkin täytyy sanoa, että tykkään Quentinin elokuvista. Olen kuitenkin herännyt niihin vasta Kill Bill: n aikoihin, joten ehkä myös siksi pidän Kill Bill:ä Quentinin parhaimpana. Siinä vaan oli sitä jotain, tiedätte kyllä ketkä tykkäätte myös. Ja ehkäpä Quentin on omimmillaan sellaisissa elokuvissa?
Quentinin elokuvien alkaessa tulee aina sellainen ah, nyt mennään Quentinin maailmaan- olo. Niihin ikäänkuin sukeltaa sisään.
Vaikea kuvailla mitä se jokin on, mikä tekee elokuvista niin Quentinmäisiä, mutta jotenkin en voi verrata hänen elokuviaan oikein mihinkään muihin kuin hänen aiempiin. Outoa? Vai tiedättekö mitä tarkoitan?
Django sitten. En lukenut mitään arvosteluita etukäteen. Tiesin kyllä aiheen, mistä elokuva kertoo.
Itse pidin elokuvasta. Ja katsoin sitä varmastikin tiettyjen ”Quentinlasien” läpi. Plussa myös musiikeista. Vaikka räppikohta olikin hiukan hmm, jaahas 🙂
Parempi tämä oli kuin Inglorius Basterds. Eikä liian pitkä. Vaikka yhden kohtauksen jälkeen elokuvan loppupuolella luulin sen jo loppuvan.
Ehdottomasti parempi kuin odotin!
Kuvat täältä, täältä ja täältä.
Mutta Leonardo. Voi miksi siitä tulee edelleenkin mieleen vain Titanic?
