Asiat etenee nihkeän verkkaisesti, mutta kaikki hoituu aikanaan. Ranskaan aikovat: oikeastaan tarvitsette mukaan vain passin, kärsivällisyyttä ja luottokortin. Mun takaiskut ovat johtuneet lähinnä jälkimmäisimmän puutteesta.

Nanterre on Pariisin lähiö – vai mites tätä parhaiten kutsuis –, jossa ei ole yliopiston, 60-luvun kerrostalojen ja rakennustyömaiden lisäksi juuri mitään. Lähin marketti on yliopistolta seuraavalla juna-asemalla, ja suurin ihmiskeskittymä sitä seuraavalla, La Défensessa, joka on jo niin lähellä itse kaupungin rajaa, että sen keskipisteeltä La Grande Archelta näkee Champs-Élysées’n länsipään. Sunnuntaikävelyksi jees tuo kolme kilometriä kampukselta kuvan maisemiin.

Yllärinä asuntolahuoneessa ei ollut edes tyynyä, joten kalliiksi tulleen kauppareissun kruunuksi ostin halvimman punaviinin. La réalité de la résidence universitaire. Juontikaveri tosin vielä puuttuu. Ja internet. Ehkä saan kummatkin vielä yhdeksän kuukauden aikana.

Todellisuutta täällä ovat myös kotiovelle saattaville turvamiehille soittaminen juna-asemalta sekä metroasemilla rynkyt kädessä kulkevat nuoret solttupojat. Niitä en osannut ajatella Suomen puolella.