chick lit, Pulkkinen ja Pariisi
Sain jokin aika sitten varmistuksen siitä, että minulle on varattu asuntolahuone pariisilaisesta lähiöstä. Muutoskriisi iski. Muuttokriisi iski. Taustalla sekava kevät ja kesäduuniblues. Outo mielentila, jota tasatakseni hain kirjastosta täsmälääkkeeksi suomalaisen kirjallisuuden virallisen pariisittaren chick litiä.
Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on sitä än äs fiksumpaa chick litiä, johon luetaan nykyään ne naiskirjailijoiden teokset, jotka kertovat sinkuista ja jota ei myydä pehmopornokansilla. Itse käytän tällaisesta kirjallisuudesta sukupuolijaottelua välttävää termiä lomalukeminen (tosin tällä hetkellä kyseisen sateenvarjotermin olen asettanut myös Burgessin Kellopeli appelsiinin ja Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan – kirjallisuudenopiskelijan pakollinen klassikoiden pikalukeminen). Pulkkisen teos rauhoittaa, kun haluaa (lisää) oikeutusta intohimoiselle suklaansyömiselle ja kevytkenkäisyydelle. Teksti luistaa iloisesti ja muistaa vieljellä korkea- ja populäärikulttuuriviittauksia sopivassa suhteessa. Se passeli annostus piristämään nuorta naista turhasta kehitetyssä tunnekriisitilanteessa. Se muistuttaa, että tiettyihin hetkiin sopii vain Simon & Garfunkelin America. La vie est une fête, ja jos joinain päivinä ei siltä tunnu, on aina suklaa ja kalja. En löytänyt elämäni tarkoutusta, mutta rauhoituin hetkeksi.
En attendant de l’automne.
