Lapsellani on ADHD
ADHD diagnoosina on meidän perheessä suhteellisen tuore käsite. Kun lääkäri kirjoitti kesäkuussa paperille diagnoosin F90.0 aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, tunne oli helpottava. Tosin diagnoosi ei tullut yllätyksenä.
Olin vielä kotiäitinä kun poitsu oli kahden vuoden ikäinen ja aloin vitsillä sanomaan että hänellä on oltava ADHD koska se ravaaminen ja jatkuva häsellys ei loppunut päivän aikana ollenkaan. Se alkoi aamulla herätessä ja loppui vasta illalla nukahtaessa, ainakin yleensä koska tähän aikaan oli myös unissakävelyä. Mietin myös voisiko levottomuus johtua kun puoli vuotta aiemmin syntynyt pikkusisko oli lähdössä liikkeelle. Annoin asian olla ja oikeastaan ajattelin että kaikki on normaalia.
Mentiin eteenpäin ja kun poika oli kolme vuotias ja pikkusisko puolitoista vuotta, alkoi päiväkoti. Päiväkodin aloitus meni molemmilla lapsilla hienosti, tyttö oli vähän ujo pieni neiti ja poika taasen hyvinkin vauhdikas mutta päiväkodissa puhuttiin että kyllä se siitä kun tottuu päiväkotiarkeen. Pojan ollessa neljävuotias, päiväkodissa alettiin pikkuhiljaa puhumaan huolestumisesta, liikkeessä piti olla koko ajan, leikkitaitoja ei ollut ja kaverisuhteiden luominen oli hankalaa. Tällä kertaa vielä laitettiin iän piikkiin, kaikki kehittyvät eri tahtiin. Näihin aikoihin myös muutimme uudelle paikkakunnalle ja päiväkoti vaihtui. Samoihin aikoihin myös perheessä kävi mullistuksia, erottiin lasten isän kanssa ja muutin lasten kanssa omaan kotiin.
Pieni mies täytti 5 vuotta tammikuussa 2018. Edelleen samat ongelmat, ei keskittymiskykyä, ei kunnollisia leikkitaitoja, vaikeat kaverisuhteet, jatkuvaa härväämistä. Neuvolaan täytettiin papereita ja sieltä saatiin lähete perheneuvolan puolelle keskustelemaan josko olisi tarvetta jonkinlaisille tutkimuksille jossain kohdin. Kävin juttelemassa siellä useamman kerran, perheneuvolasta tehtiin käyntejä päiväkotiin kesällä ja saatiin suositus jatkotutkimuksille. Syksyn ja alkutalven aikana kävin pojan kanssa perheneuvolassa yhdessä tutustumassa psykologeihin, tutkimusjakson oli tarkoitus alkaa kun ikää tulee 6 vuotta.
6-vuotis syntymäpäivien alla pojan oireet alkoivat pahentua, keskittymisestä, impulsiivisuudesta sekä tunnesäätelyn ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksista heräsi huolta jokaisella taholla. Kotona alkoi saada raivokohtauksia joiden aikana löi, potki, sylki, huusi, haukkui, rimpuili, yritti purra, ihan mitä vain. Kiinnipitotilanteisiin jouduttiin päivittäin. Riidat siskon kanssa olivat pahoja.
Lopulta tutkimusjakso päästiin aloittamaan maaliskuussa 2019 perheneuvolassa. Tarkoituksena oli tehdä kognitiivinen ja tunne-elämän tutkimus jatkohoitoa varten, käyntejä oli varattuna 10kpl joista käytiin 6 kertaa ja tutkimukset jouduttiin lopettamaan kesken pojan erittäin levottoman ja omaehtoisen käytöksen vuoksi, saatiin lähete neuropsykiatriselle akuuttipoliklinikalle toukokuussa ja jo kesäkuussa meillä oli diagnoosi ADHD kädessä.
Nyt mennään lokakuun alkupuolella, nyt odotellaan tutkimusjakson alkua koska autisminkirjonpiirteet ovat vahvoja sekä tic-oireita (tahattomia huudahduksia, pään pudistelua) on useasti päivässä. Tilanne on siis rauhoittunut paljonkin, lääkekokeilu aloitettiin heinäkuun alussa ja sillä positiivinen vaste. Edelleen poika vaatii todella paljon vahtimista, toiminnanohjausta, tunnesäätely on hankalaa sekä impulsiivisuutta löytyy, mutta suurin raivo on poissa. Näen sen upean pienen miehen joka oli hetken piilossa, sen joka on innokas oppimaan, joka on empaattinen, kiltti, kohtelias, joka rakastaa halauksia ja suukkoja, jolla on koko elämä edessään ja jolla on vielä paljon annettavaa maailmalle, kunhan hänet ohjataan oikeaan suuntaan.
-Helimarit