Pepe Deluxe

Me leikittiin kaikilla käsillä 
ja pidettiin toistamme hyvänä
ja Laura oli salakan muotoinen
mutta lämmin ja vähemmän ruotoinen
Sitten Laura pyysi minua puremaan
ja minä purin ihan vähän vaan
ja voi kuinka Laura nauttikaan
Se yö oli lauha ja rattoisa
kuu paimensi pilvien katrasta
ja yhtä aikaa molemmat sai
ja niin tuli torstaista perjantai
Sitten minä pyysin Lauraa imemään
ja hän imi ja lipsutti kielellään
ja Laurakin laukesi tykkänään

Noin. Nyt kun olen saanut huomionne pornolla, asiaan. 

En ole koskaan ollut ihminen, joka tavoittelisi suurta katu-uskottavuutta tai häpeilisi mieltymyksiään, mutta jopa minä hämmennyin, kun kuulin itseni muutamia kuukausia sitten ensi kerran lausuvan ääneen seuraavat sanat: Musta on tullut ihan megaiso Pepe Willberg -fani. Joo-o. Sain maailman parhaassa puolivuosipäivätyössäni olla tekemisissä Pepen kanssa eikä kestänyt kauan, ennen kuin nuo sanat purskuivat sisuksistani harva se päivä. Oletteko te ihmiset kuulleet levyä Niin vähän on aikaa? Tämä Love Recordsille vuonna 1972 levytetty, Otto Donnerin sävellyksistä ja mm. Pentti Saaritsan (esim. ylläoleva Melkein sonetti Lauralle) ja Aulikki Oksasen teksteistä rakennettu tajuton taidemusiikkiteos on ihan… siis… niinminähäntosiaankirjoitantaiteestatyökseni… jumalauta! Tajunta! räjähtää! Jatsia torvia runoutta viileyttä kiihkeyttä. Kauneutta!

Okei. Myönnän, että en tiedä oikeastaan mitään siitä, mitä Pepe on tehnyt tuon levyn jälkeen. Tämä on taas näitä juttuja. Joku vaan iskee ja sen antaa ihan jäädä keskenään iskemään.

Sen tiedän, että ne pari kertaa kun olen tässä kuullut Pepen laulavan, ihan herran vuonna 2013, se on ollut, piru vie, raakaa kamaa. Niin voimakasta, että on alkanut itkettää.

No niin, ja katsokaa nyt tätä lutunaamaa.

(Kuva ruutukaappaus Jormasin Days, Nights -musiikkivideosta.)