Olenko oikeasti täällä..?

Olin pitkään haaveillut ulkomaille muutosta. Se oli kuitenkin sellainen kaukainen unelma, jonka en uskonut koskaan toteutuvan, mutta toisin kävi ja täällä ollaan. Olemme asuneet täällä nyt jo useamman kuukauden, ja aika on tuntunut kuluvan ihan älyttömän nopeasti. Alkuun takaraivossa oli koko ajan pieni pelko siitä, että aika ikään kuin loppuisi kesken ennen kuin olemme ehtineet edes asettumaan aloillemme. Nyt olen jo pääsemässä siihen mielentilaan, että ehkä aika ei kuitenkaan ole loppumassa ihan heti. Ei ole pakko rynnätä paikasta toiseen, kierrellä joka viikko uusissa paikoissa ja yrittää kokea mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Voimme ihan hyvin pysähtyä välillä ja hengailla ihan kotona. Maailma ei ole karkaamassa mihinkään.

Viime viikolla kävimme katsomassa Angrybirds elokuvan, ja osallistuimme koulun avoimien ovien päivään. Ensi viikolla on luvassa luokan kevätjuhlat! Tällaisissa tilanteissa muistan että olemme todella täällä. Emme ole  täällä vain pikaisesti käymässä tai vähän pidemmällä matkalla. Arkisissa jutuissa pääsee parhaiten kurkistamaan mitä kulissien takana oikein tapahtuu, miten täällä tehdään ihan tavalliset asiat ja millaisia ihmiset ovat.

Kuvia parista lempparipaikasta, eli Mount Tamalpais State Parkista, Montereyn kaupungista ja San Franciscon jostain nälöalapuistosta. ja ihan parasta, että näissä pääsee käymään aina vain uudelleen!