Ensimmäisiä ajatuksia

Tammikuussa käynnistynyt muutto on ohi, tavarat ovat saapuneet ja alkavat olla paikoillaan, ja me olemme pikkuhiljaa asettumassa uuteen kotiimme Californian Piilaaksossa.  Muutimme tänne mieheni työn perässä, ja 6v. tyttäremme aloitti koulun. Itse vielä tutkailen erilaisia mahdollisuuksia, ja ajattelin että blogin kirjoittaminen olisi hauskaa ajan vietettä.

Tähän mennessä Piilaakso on onnistunut yllättämään monessakin asiassa, vaikka lähdin matkaan avoimin mielin eikä minulla oikeastaan ollut mitään suurempia ennakko-odotuksia siitä mitä tuleman pitää.

 Täytyy tunnustaa, että vaikka olin aikaisemmin matkustanut Californiassa, ja tehnyt ennen lähtöä googlella pientä taustatutkimusta  tulevasta asuin alueesta, Piilaakso toi mieleeni lähinnä betonia ja toimistorakennuksia moottoriteiden lomassa. Varauduin siihen että välimatkat ovat pitkiä eikä kävellen pääse minnekään. Ajattelin että ennen paikallisen ajokortin hankkimista, joutuisin tylsistymään jumiutuneena lähiössä. Olin onneksi väärässä.

Pikkukaupungit herttaisine keskustoineen yllättivät minut positiivisesti. Jos asuu keskustan tuntumassa, niin kuin me, useimmat palvelut ovat kävelymatkan päässä. Pyörällä pääsee myös liikkumaan kätevästi paikasta toiseen, jos vain uskaltautuu autoteiden lomassa kulkevalle pyörätielle. Pidempiä matkoja ja isompia kauppareissuja varten auto on kuitenkin ehdoton. 

Luonto täällä on uskomattoman kaunista. Jo ensimmäisellä moottoritien pätkällä kohti San Franciscoa totesin, etten ole ikinä tainnut nähdä niin upeita maisemia, ja ne eivät edes olleet vielä mitään. Ensimmäisen kuukauden aikana olemme käyneet kiertämässä  jo muutamia lähistöllä olevia nähtävyyksiä, ja niistä kirjoittelen sitten myöhemmin erikseen 🙂