Kun joulupukki huikkasi huomenet

Tämä päivä alkoi mukavasti. Kävelin vapaaehtoishommiin lastensairaalalle tuttuun tapaani kauppakeskuksen lävitse, poiketen samalla pikaisella aamukahvilla. Siinä kahvia matkalla siemaillessani, vastaani käveli itse joulupukki, joka huikkasi iloisesti hyvät huomenet. Voisiko paremmin päivä enää alkaa!

Joulu on vuoden kohokohta, ja odotin kovasti että olisimme päässeet viettämään joulua tänäkin vuonna perinteiseen tapaan Suomessa. Olemme kokoontuneet joka joulu isommalla porukalla vanhempieni luokse joulun viettoon, ja se on se joulu, jollainen joulun mielestäni kuuluu olla. Aamulla syödään riisipuuro, leivotaan yhdessä, viimeistellään ruokia ja katetaan pöytiä samalla kun telkkarista tulee Joulupukin kuumalinja ja Lumiukko. Illalla syödään kunnon jouluateria kaikilla herkuilla ja odotetaan malttamattomasti joulupukkia. Ilta huipentuu pukin tuloon ja lahjojen jakoon. Sen jälkeen on mukava juoda glögiä, rentoutua takkatulen ääressä ja käydä ehkä vielä hautausmaalla illan pimetessä, ellei siellä sitten ole käyty jo aamulla. Ennen nukkumaan menoa käydään tietysti vielä perinteisesti joulusaunassa.

Tämä joulu tulee olemaan jotain erilaista,  ja olen kriiseillyt asiaa siitä lähtien kun varmistui että vietämme joulun täällä. Kuinka onnistumme luomaan joulun tunnelmaa tänne keskelle aurinkoa, ilman tuttuja perinteitä ja läheisiä ihmisiä? Joulun lisäksi olisi ollut kiva käydä Suomessa muutenkin, tuleehan siitä vuoden vaihteessa jo vuosi täyteen kun muutimme! Valehtelisin jos väittäisin etten ole tuntenut minkäänlaista koti-ikävää. Syksyn tullen kaipasin syksyä, ja nyt facebookin täyttyessä pulkkamäkikuvista, ikävöin lunta. Ikävöin myös ihmisiä ja paikkoja, vanhoja kotikontuja. Sekä hyvää ruokaa! ( Paikallinen ruokakulttuuri ei ole saanut mua lainkaan vakuuttuneeksi. Oon vahvasti sitä mieltä että näillä ihmisillä täälä ei oo makuaistia.. )

Olen nyt kuumeisesti miettinyt jouluaaton menua, ja olemme jo ostaneet varastoon glögiä, jonkinlaista luumuhilloa ja torttutaikinaa, joista toivottavasti saa aikaiseksi joulutorttuja. Näitä kun ei täällä myydä ihan joka paikassa, vaan esim. glögiä löytyy ainoastaan kansainvälisiin ruokiin erikoistuneista kaupoista. Tutuilta olen kuullut että pohjoismaiset jouluherkut katoavat kaupoista nopeasti, joten on täytynyt olla ajoissa liikkeellä. Vielä täytyisi löytää ainakin piparkakkutaikinaa ja riisipuuroa, joka ei myöskään ole ihan itsestäänselvyys. Kaikki laatikot on tehtävä tietenkin itse, ja olisi ihan mahtavaa jos onnistuisin väsäämään myös jonkinlaisia karjalanpiirakoita..

Perinteiset joulupiirretyt täytyy viritellä näkymään aattona telkkarista, ja soitella joulupuhelu sukulasille. Joulupukkia ei ehkä saada vierailulle, ja olenkin jo alustavasti kertonut tytölle että koska joulupukki on kiireinen kiertäessään koko maapallon, hän ei täällä Amerikassa ehdi muuta kuin jättämään lahjat yöllä kuusen alle.